Rannikkoukonkorento – Aeshna serrata

Laji on Suomessa jokseenkin harvinainen, ja sitä tavataan vain Itämeren ranta-alueiden rehevillä lahdilla ja järvillä sekä niitä vastaavilla pienvesillä. Levinneisyys ulottuu eteläisimmiltä rannikkoalueilta Ouluun saakka. Laji on levinnyt laajalti etenkin Ahvenanmaan ja Saaristomeren alueella. 

Lisäksi Etelä-Suomessa tunnetaan muutama havainto yksittäisistä yksilöistä kauempana rannikolta, mutta tällaiset löydöt ovat erittäin harvinaisia ja koskevat mitä ilmeisimmin harhautuneita yksilöitä. 

Levinneisyysalue ulottuu Tanskasta Kamtšatkalle. Euroopassa laji esiintyy lähinnä vain tietyillä Itämeren rannikkoseuduilla. 

Tanskassa laji tunnetaan ainoastaan muutamalta toisiaan lähellä olevalta paikalta Luoteis-Jyllannissa, Atlantin puoleisella rannikolla. Ruotsissa laji esiintyy maan eteläosan suurten järvien (Vänern, Vättern, Hjälmaren ja Mälaren) ympäristössä, sen lisäksi että sitä on tavattu osassa Itämeren rannikkoalueita. Viron havainnot ovat pääosin Saarenmaalta, Hiidenmaalta ja maan länsirannikolta. 

Euroopan ulkopuolella yksittäisiä havaintoja on laajalta alueelta ja lajin levinneisyys on huonosti tunnettu. Eteläisimmät havainnot ovat Uzbekistanista, Itä-Turkista ja Pohjois-Iranista. 

Itämeren alueen yksilöt on aiemmin luettu kuuluvaksi omaan lajiinsa, Aeshna osiliensis (Mierzejevski, 1913), tai lajin serrata alalajiin osiliensis. Morfologisten erojen vähäisyyden vuoksi lajien serrata ja osiliensis erottamisen vahvin peruste oli oletus yksilöiden levinneisyysalueiden maantieteellisestä eroavaisuudesta. Nykyään yhä vakiintuneempi käytäntö on ollut lukea eurooppalaiset yksilöt kuuluvaksi samaan serrata-lajiin kuin levinneisyysalueen etelä- ja itäosan yksilöt.