Nimensä hamppuvillakko on saanut hampun lehtiä muistuttavista lehdistään. Suurikokoiset lehdet (varsilehdet 10–20 cm) ovat 2- tai sormiliuskaiset ja sahalaitaiset. Hamppuvillakon varsi on kalju tai harvakseltaan karvainen. Keltakukkainen kasvi kukkii elo–syyskuussa ja muodostaa paljon lenninhaivenellisia, kevyitä, tuulen mukana leviäviä siemeniä. Kasvupaikalle juurruttuaan se leviää myös kasvullisesti rönsyjen avulla.

Villakkoja (suvut Senecio ja Jacobaea) esiintyy Suomessa useita lajeja. Niistä ainakin satunnaisena karkulaisena Suomessa esiintyvä puistovillakko (S. sarracenicus) saattaa hamppuvillakon tavoin yltää 1,5-metriseksi. Puistovillakon lehdet eivät kuitenkaan ole ”hamppumaiset”, vaan yksittäiset lehdet ovat liuskattomat. Monet muut villakkolajit, kuten Etelä-Suomessa yleiset peltovillakko (S. vulgaris) ja tahmavillakko (S. viscosus), ovat kooltaan hamppuvillakkoa selvästi pienikokoisempia. Lisäksi niiden pariliuskaiset lehdet ovat pienet. Jacobaea-suvun kasveista Suomessa saattaa tavata jaakonvillakkoa (J. vulgaris) tai ojavillakkoa (J. aquaticus), joista kumpikaan ei lukeudu alkuperäiseen kasvilajistoomme. Jaakonvillakko on 2- tai monivuotinen ja ojavillakko 2-vuotinen. Molemmat ovat kooltaan hamppuvillakkoa pienempiä. Jaakonvillakon alus- ja alemmat varsilehdet ovat ruodillisia, ylemmät ruodittomia, 1–2 kertaa parijakoisia ja hieman sepiviä.

Hamppuvillakko – Jacobaea cannabifolia