Murattivillakko voi levitä kasvullisesti varren kappaleista. Euroopan ulkopuolella laji tuottaa myös siemeniä, jotka leviävät tuulen mukana. Murattivillakko on suosittu koristeköynnöskasvi, jota on käytetty viherrakentamisessa ja puutarhanhoidossa. Leikattujen varsien jättäminen metsään tai joutomaille edistää lajin leviämistä.

Portugalissa murattivillakko on levinnyt virtavesien rannoille, pensaikkoihin, rinteille ja joutomaille. Myös Italiassa ja Ranskassa lajin on todettu karanneen puutarhoista luontoon. Kasvullisesti leviävä murattivillakko voi muodostaa useiden metrien korkuisia tiheitä kasvustoja, jotka tukahduttavat alle jäävät puut ja pensaat.

Pohjois-Amerikassa murattivillakon on raportoitu muodostaneen tiheitä kasvustoja, jotka tukahduttavat muun kasvillisuuden. Niiden on todettu vähentävän alkuperäisten kasvilajien monimuotoisuutta. Elinympäristöinä ovat toimineet sekä ihmisen muokkaamat että alkuperäiset ekosysteemit, kuten kosteikot ja virtavedet. Kasvupaikoillaan murattivillakko dominoi rantavyöhykkeen aluskasvillisuutta. Sopivissa olosuhteissa laji saattaa levitä metsien aluskasvillisuuteen, ruohomaille ja pensaikkoihin. Laajojen kasvustojen juuristot voivat aiheuttaa rinteissä eroosiota ja vaikuttaa tulvien hallintaan virtavesissä.

Australiassa ja Uudessa-Seelannissa murattivillakko on levinnyt vesistöjen varsille, kosteisiin uomiin, pensaikkoihin, tiheisiin ja harvapuustoisiin metsiin, tienpientareille ja rannikolle. Taajamissa sitä tavataan puutarhoissa, pensasaidoissa ja puistoissa. Tiheät kasvustot peittävät aluskasvillisuutta ja tukahduttavat pensaita ja puita. Murattivillakko kilpailee tilasta alkuperäisten kasvien kanssa ja estää niiden taimien kasvun. Tämä vaikuttaa myös alueilla eläviin eläimiin.

Murattivillakko on ihmiselle ja laiduneläimille myrkyllinen.

Murattivillakko (kapinmurattivillakko) – Delairea odorata