Albertanvehnä havaittiin Oulangan kansallispuiston tienvarresta ensimmäisen kerran vuonna 1999. Tuntemattomaksi jäänyt, juolavehnää (Elymus repens) muistuttava heinä tuli tuolloin talteen otetusta näytteestä määritetyksi vasta 2003. Lajin arvellaan tulleen paikalle nurmisiementen mukana. Tunnistamisen jälkeen lajille tehtiin riskianalyysi, jonka perusteella albertanvehnän kasvusto päätettiin hävittää.

Albertanvehnä on alunperin kotoisin Pohjois-Amerikasta, jossa se kasvaa Yhdysvaltojen pohjoisosista Kanadaan. Se on melko kookas, 40-100 cm korkuiseksi kasvava, vahvajuurakkoinen heinä. Kasvi on sopeutunut elämään häirityillä paikoilla, kuten rapautuvilla mailla, hiekkaisilla ja soraisilla jokivarsilla ja hakkuuaukeilla. Se sietää myös hyvin metsäpaloja. Heinä leviää sekä kasvullisesti, että tuulen mukana leviävistä siemenistä. Arvioitiin, että lajista voi tulla uhka Oulankajokivarren rantahietikoille, joille elää uhanalaisia kasvilajeja, mm. siperianvehnä (Elymus fibrosus) ja tataarikohokki (Silene tatarica).

Elokuussa 2004 noin yhden neliömetrin laajuinen kasvusto kaivettiin kokonaan ylös. Pintamaata kaivettiin kasvuston ympäriltä 1,5 metrin säteellä, jottei paikalle olisi jäänyt maanalaista juurakkoa tai siemeniä. Kukkivia mättäitä otettiin talteen ja toimitettiin kasvimuseoihin näytteiksi. Näillä näkymin albertanvehnän vierailu Suomessa jäi lyhyeksi, jollei uusia löytöjä tehdä.

Albertanvehnä – Leymus innovatus