Jättituija – Thuja plicata

Jättituija on kotoisin Pohjois-Amerikasta, jossa se kasvaa Kalifornian pohjoisosista aina Brittiläisen Kolumbiaan ja Alaskan eteläosiin asti. Laji tuotiin ensimmäisen kerran Eurooppaan, Iso-Britanniaan, vuonna 1853. Suomeen, viipurilaiseen taimitarhaan, se tuotiin 1870-luvulla.

Jättituija on Suomessa kanadantuijaa selvästi harvemmin käytetty koristepuu. Sitä ei varsinkaan aiemmin ole pidetty erityisen kestävänä ja esim. Metsäntutkimuslaitos mainitsee pakkastuhojen vaurioittaneen jättituijaviljelmiä pahoin. Silti esim. Tammisaaren Solbölessä ja Hämeenlinnan Aulangolla sen mainitaan tuottavan siemeniä ja taimia. Mereisenä lajina jättituija on kuitenkin viihtynyt erinomaisen hyvin Salon Särkisalossa sijaitsevalla Petun saarella, jonne jättituijaa istutettiin 1920-30 -luvuilla. Saaren esiintymissä on nykyisin puolitoistatuhatta jättituijayksilöä, joista suurin osa on nuoria (läpimitaltaan alle 5 cm) yksilöitä. Ikä- ja kokojakauman perusteella esiintymä on selvässä kasvussa.