Hopearikko – Saxifraga paniculata
- Yleiskuvaus
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Monen muun kylmien seutujen kasvin tapaan hopearikko voi pölyttää itse itsensä, mikäli hyönteiset sääoloista johtuen epäonnistuvat ristipölytyksen avustamisessa. Tällä tavalla kasvi varmistaa siementuotannon epäedullisinakin vuosina tai paikoissa, joista pölyttäjähyönteiset jostakin syystä puuttuvat. Toivoaan hopearikko ei kuitenkaan ole menettänyt, sillä näyttävällä kukinnallaan se tekee vuoristossa kaikkensa houkutellakseen hyönteisiä pölytystyöhön.
Hopearikko kasvaa korkeilla leveysasteilla ja korkealla vuoristoissa Atlantin molemmin puolin. Luontaiset kasvupaikat ovat usein kalkkipitoisilla alustoilla louhikoissa sekä kallionhalkeamissa ja -painanteissa. Ainavihreät lehdet sekä matala, tiheä kasvutapa auttavat hopearikkoa kestämään näitä ankaria oloja. Sillä on myös kyky sulkea lehdet pallomaiseksi suojaksi kasvupisteen ympärille. Hopearikko on tutkimuksissa osoittautunut varsinaiseksi mestariselviytyjäksi!
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- hopearikko (suomi)
- silverbräcka (ruotsi)
- tulokas, satunnainen, havaittu 1980 tai myöhemmin
- korkeintaan (ehkä vähän kasvullisesti leviävä) maatulokas
- 2019 NA – Arviointiin soveltumattomat
- Mikko Piirainen
- Putkilokasvit