Tarhapioni – Paeonia ×festiva

Leveän pensasmainen, pitkäikäinen, vanha koristekasvi.

Tarhapioni on Etelä-Euroopan kalkkipitoisissa rinnemetsissä ja pensaikoissa kasvavan vuoripionin (Paeonia officinalis) ja Balkanilla, Italiassa ja Pohjois-Turkissa kasvavan turkinpionin (Paeonia peregrina) välinen risteymä.

Monivuotinen ruoho.

50–80 cm.

Varret pystyt, tanakat.

Lehdet kahteen kertaan kolmiliuskaisia, melko kiiltäviä, harmahtavan tummanvihreitä, lehdykät usein kärjestä liuskaisia, sileälaitaisia.

Kukat yksittäin versojen latvoissa, läpimitaltaan 10-13 cm, usein kerrannaiset, tummanpunaiset, vaaleanpunaiset tai valkeat, miedosti tuoksuvat. Heteet pitkät, keltaiset.

Hedelmä palkomainen kota.

Kesäkuu.

Aurinkoinen – puolivarjoisa. Valoisat kastanjametsät, kallioiset vuorenrinteet ja kuivat vuoristoniityt, useimmiten kalkkipitoisilla mailla.

Tuore, humuspitoinen, runsaasti kalkittu (pH yli 6), runsasravinteinen.

Tarhapionia on viljelty Euroopassa 1500-luvulta lähtien. Yksinkertainen punakukkainen on lajikkeista vanhin. Pioni eli ”Caatuwaisen Taudin Juuri” mainitaan 1683 ilmestyneessä Elias Tillandzin luettelossa Turun seudun kasveista. Koristekasvina se yleistyi meillä 1800-luvulla. Juurakko paksu ja usein mukulamainen. Lajikkeita: ´Alba Plena´, ´Rosea Plena´, ´Rubra Plena´ ja ’Mutabilis Plena’. Kerrannaiskukkaiset vaativat yleensä tuen. Annetaan kasvurauha. Lisäys jakamalla varhain loppukesällä.