Kylmänkukat ovat arokasveja, jotka levisivät maahamme jääkauden jälkeisen mannerilmaston myötä. Tuohon aikaan suomalaista maisemaa hallitsi harva, matala kasvillisuus, joten kylmänkukat olivat täällä luultavastisekä yleisiä että runsaita. Ne ovat erinomaisesti sopeutuneita arojen karuihin oloihin. Kasvia suojaava tiheä nukka estää veden haihtumista kuumina ja paahteisina päivinä sekä antaa suojaa aron viimalta ja öiden kylmyydeltä.

Sittemmin metsien valtaannousu ajoi kylmänkukat ahtaalle, sillä sulkeutuneessa kasvipeitteessä ne eivät viihdy. Ne ovatkin säilyneet luonnossamme lähinnä kuivilla, paisteisilla harjurinteillä.

Nykyisin Suomessa tavataan vain muutamaa kylmänkukkalajia. Näistä yksi on läntisen Euroopan laji: lännenkylmänkukka (Pulsatilla vulgaris), joka ehti jo hävitä Suomesta. Laji on kuitenkin rantautunut uudelleen Suomeen lounaisella Örön saarella. Erittäin uhanalainen hämeenkylmänkukka (Pulsatilla patens) puolestaan sai kunnian olla ensimmäinen suomalainen kasvi, jonka siemeniä talletettiin kasvitieteellisessä puutarhassa toimivaan siemenpankkiin. Lajin tunnetuista esiintymistä yli puolet on hävinnyt ja jäljellä olevista monet ovat heikentyneet.

Kylmänkukat – Pulsatilla