Isoleijonankita – Antirrhinum majus
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Välimeren alueelta kotoisin oleva monivuotinen ruoho, jota Suomessa käytetään yksivuotisena ryhmäkasvina, joskus myös leikkokukkana.
Koko
Korkeus lajikkeesta riippuen 20-100 cm.
Varsi
Pysty, alaosastaan kalju, yläosasta usein nystykarvainen.
Lehti
Lehti soikea-puikea tai tasasoukka. Varren alaosassa lehtiasento on vastakkainen, yläosassa kierteinen.
Kukka
Kukat pystyssä latvatertussa. Kaksihuulinen, 30-45 mm pitkä teriö, jonka väri vaihtelee valkoisesta keltaiseen, oranssiin, vaalean- tai tummanpunaiseen. Muutamilla lajikkeilla teriö on kaksivärinen. Heteitä 4.
Hedelmä ja siemen
Hedelmä kärjestä 3-reikäisesti avautuva kota.
Lähde: Pinkka oppimisympäristö: Viheralueiden kasvit - Perennat ja ryhmäkasvit: 2-sirkkaiset
Havainnot Suomesta
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Suomesta yhteensä ?
ruutua
Havaintojen lkm
- Yhteensä ruutua
Tietokortti
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Antirrhinum majus
Auktorit
L.
Yleiskieliset nimet
- isoleijonankita (suomi)
- lejongap (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.40707
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Kokoelmanäyte Suomesta
Esiintymisen tyyppi
- tulokas, satunnainen, havaittu 1980 tai myöhemmin
- korkeintaan (ehkä vähän kasvullisesti leviävä) maatulokas
Uhanalaisuus Suomessa
- 2019 NA – Arviointiin soveltumattomat
- 2010 NA – Arviointiin soveltumattomat
Asiantuntija
- Arto Kurtto
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
- Putkilokasvit
Taksonin tiedot koneluettavassa muodossa
Alemmat taksonit