Hoikkarölli – Agrostis clavata

Röllit ovat tav. monivuotisia. Lehtilapa on litteä, kouruinen tai rihmamainen, pitkäsuippuinen. Röyhy on harsu, pitkä- ja harittavahaarainen, ainakin kukinta-aikana kartiomainen – leveän sukkulamainen. Tähkylät ovat 1.5–3.5 mm, 1-kukkaisia (kukissa 1 kale- ja helvepari); kaleet ulkohelvettä pitempiä, tav. sinipunaisen ruskehtavia, harvoin vihreitä; helpeet ovat kalvomaisia, tyvi on tav. karvaton. Määrityksen varmistaminen edellyttää toisinaan kukan mikroskopointia.

Nurmiröllistä (A. capillaris) sen erottaa lehtien pitkähkö, suipohko ja risapäinen kieleke sekä sisähelpeen puuttuminen.

Varsinais-Suomessa sekä Pohjois-Hämeestä Perä-Pohjanmaalle.

Hoikkarölli on pohjoinen, mereistä ilmastoa jonkin verran karttava taigametsien kasvi, jonka levinneisyysalue ulottuu Fennoskandiasta yli Aasian Japaniin ja Kamtšatkaan sekä Pohjois-Amerikan puolelle Alaskaan ja Yukoniin. Fennoskandiassa hoikkarölliä kasvaa harvinaisena etupäässä keskiboreaalisella vyöhykkeellä Suomessa ja Ruotsissa.

30–70 cm.

Korsi on pysty – koheneva.

Lehtilapa on litteä, kouruinen tai rihmamainen, pitkäsuippuinen; 2–7 mm leveä; toiseksi ylimmän korsilehden kieleke on 1.3–2.5 mm.

Röllien tähkylät ovat 1.5–3.5 mm, 1-kukkaisia; kaleet ulkohelvettä pitempiä, tav.sinipunaisen ruskehtavia, harvoin vihreitä; helpeet ovat kalvomaisia, tyvi tav.karvaton.

Hoikkaröllin röyhy on 8–25 cm, laaja, pitkähaarainen, niukkatähkyläinen. Tähkylät ovat 1.5–3 mm; ulkohelpeen pituus on 2/3 ulkokaleesta; vihneetön; sisähelve puuttuu tai se on hyvin pieni. Ponnet ovat 0.3–0.5 mm, kellertäviä tai sinipunertavia.

Jyvä.

Heinäkuu-elokuu.

Avoimilla kivennäismaapaljastumilla jokivarsissa, puronvarsissa ja lähteissä sekä kosteissa, varjoisissa lehtomaisissa kuusikoissa; polkujen ja teitten varsilla, ojissa.

Maata käsitellyissä paikoissa toisinaan havaittu kasvin runsastuminen on useimmiten tilapäistä, ja alkuperäisen puronvarsiympäristön tuhouduttua kasvi häviää hiljalleen. Kannan kehitystä on seurattava näillä paikoilla ja tarvittaessa tehdä ennallistavia hoitotoimia.

Hoikkarölli kasvaa lähdevetisissä puronvarsissa, saniaislehdoissa ja lehtokorvissa. Se vaatii keski- tai runsasravinteista kasvualustaa tai niiden puutteessa virtaavan, ravinnepitoisen veden vaikutusta. Hoikkarölliä tavataan myös purontörmään paljastuneella maalla, mättäillä, kivillä ja lahopuullakin. Oulujärvellä ja Oulujokivarressa tämä ilmeisen huono kilpailija kasvaa jyrkän rantatörmän viidassa hienojakoisessa, tihkuvassa maassa. Luonnontilaiset kasvustot ovat yleensä pieniä, mutta ihmisen käsittelemillä paikoilla kasvi saattaa levittäytyä monen hehtaarin alueelle. Metsänkäsittelyjen myötä hoikkarölli leviää hakkuualueiden aurausvakoihin, metsätyökoneiden tekemiin uriin, metsäteiden ja polkujen reunoille tai puupinojen pohjille. Liikenteen mukana se siirtyy kauemmaksikin teiden varsiin, ojiin, ratapihoille ja jopa asutuksen piiriin. Monet näistä esiintymistä ovat kuitenkin usein lyhytaikaisia ja häviävät umpeenkasvun myötä. Hoikkaröllin röyhyyn muodostuu 200–400 tähkylää ja yksi jyvä kuhunkin. Nämä takaavat kasvin tehokkaan siemenellisen leviämisen. Kasvi on yleensä lyhytikäinen monivuotinen.

Ulvinen, T. 2012: Teoksessa Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. Julkaisijat Suomen ympäristökeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo. Tammi. Helsinki.

Väre, H. 2019: Poaceae. Retkeilykasvio 5. p. Käsikirjoitus.