Tähkäpiippo Luzula spicata

Kasvumuoto

Monivuotinen, mätästävä ruoho.

Koko

10–25 cm korkea.

Varsi

Juurakko on lyhyt. Varsi on pysty ja liereä.

Lehti

Lehdet ovat ruodittomat ja tupelliset, tuppi on umpinainen ja sen suu karvainen. Tyvilehtien lapa on 1–2 mm leveä, kourumainen, suippo, vaaleanruskea ja tavallisesti tyveltä harvakarvainen. Kukinnon tuki- ja esilehdet ovat kalvomaisia, hopeanvärisiä ja suippoja.

Kukka

Kukinto on tiheä, paksu, monisykeröinen, tähkämäinen ja nuokkuva. Sykeröt ovat perättömiä tai aivan lyhytperäisiä. Kukat ovat kaksineuvoisia ja säteittäisiä, tummanruskeita ja kalvolaitaisia kehälehtiä on kuusi. Kehälehdet ovat 2,5–3 mm pitkät. Kehälehdet ovat teräviä ja ripsikärkisiä. Heteitä on kuusi, emin luotti kolmiliuskainen.

Hedelmä ja siemen

Hedelmä on kolmisiemeninen kota, kehän pituinen tai lyhyempi. Kota on munanmuotoinen ja mustanruskea. Siemen on 1,1–1,5 mm pitkä ja siinä on hyvin lyhyt muurahaisia houkutteleva lisäke (muurahaislevintäinen).

Lähde: Pinkka oppimisympäristö: A Pohjolan kasveja - Laburnum-Luzula CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Luzula spicata
Auktorit
(L.) DC.
Yleiskieliset nimet
  • tähkäpiippo (suomi)
  • axfryle (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.40237
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Kokoelmanäyte Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • alkuperäinen, vanhaa perua, vakiintunut
Hallinnolliset lajitiedot
  • Putkilokasvien toiminnallinen monimuotoisuus – SUMI-hankkeessa 2022 laadittu luettelo ?
  • Alueellisesti uhanalainen 2020 - 4b Pohjoisboreaalinen, Perä-Pohjola ?
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
  • 2000 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Pertti Uotila
  • Leena Hämet-Ahti
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Putkilokasvit