Pystykeiholehti – Sagittaria sagittifolia
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Kasvumuoto
Monivuotinen vesi- ja rantakasvi.
Varsi
Juurakko on lyhyt. Varsi on pysty ja haaraton, yläosastaan särmikäs.
Lehti
Lehdet ovat tyviruusukkeena. Tavallisesti ilmalehtinen, usein lisäksi kelluslehtinen, toisinaan uposlehtinen. Uposlehdet ovat nauhamaisia ja pyöreäkärkisiä. Kelluslehdet ovat leveälapaisia, niiden tyviliuskat isoja, leveähköjä ja tylpähköjä. Ilmalehtien lapa on usein kapea ja nuolityvinen, tyviliuskat ovat lähes samankokoisia, pitkiä ja teräviä.
Kukka
Kukinto on varsipäätteinen ja joskus haarova. Kukinnon kiehkuroita on 3–5, kiehkurat 3–5 -kukkaisia. Hedekukat ovat kukinnon yläosassa, emikukat alaosassa, keskellä on joskus kaksineuvoisia kukkia. Verhiö ja teriö kolmilehtisiä. Verholehdet ovat 4–5 mm pitkät ja leveän soikeat. Terälehdet ovat 10–15 m pitkät, leveän vastapuikeat ja valkoiset, tyvellä on tavallisesti sinipunainen täplä. Heteitä on paljon, ponnet ovat tumman sinipunaisia.
Hedelmä ja siemen
Hedelmistö on pallomainen. Hedelmä on 4–5 mm pitkä, litteä ja siipipalteinen pähkylä.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- pystykeiholehti (suomi)
- pilblad (ruotsi)
- alkuperäinen, vanhaa perua, vakiintunut
Putkilokasvien toiminnallinen monimuotoisuus – SUMI-hankkeessa 2022 laadittu luettelo ?
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- 2000 LC – Elinvoimaiset
- Pertti Uotila
- MVL.343
- Kasvien elomuodot
- Vesikasvit
- Ilmaversoiset vesikasvit