Piikkisalaatti esiintyy nykyisin Suomessa pääasiassa ihmisen voimakkaasti muokkaamilla alueilla ja painottuu erityisesti Etelä-Suomen kaupunkiseuduille. Toistaiseksi lajin haitat ovat jääneet paikallisiksi esimerkiksi hankaloittaen taajamien julkisten istutusten ylläpitoa esiintyessään runsaana.

Lajin leviäminen Suomessa vaikuttaa olevan alkuvaiheessa. Kun olosuhteet ovat suotuisat, piikkisalaatti voi siirtyä nopean leviämisen ja runsastumisen vaiheeseen, johon saattaa sisältyä myös kasvupaikkakirjon laajeneminen kohti luonnontilaisempia elinympäristöjä. Tällainen kehityskulku on ollut tyypillinen monille nykyisin haitallisiksi luokitelluille vieraslajeille, ja vastaavaa on havaittu piikkisalaatin kohdalla muun muassa Hollannissa, Brittein saarilla, Pohjois-Amerikassa ja Australiassa.

On mahdollista, että piikkisalaatti vakiintuu tulevaisuudessa Suomessa laajemmalle alueelle, ellei sen leviämistä seurata ja hallita. Voimakkaasti muokatuilla viljelymailla laji ei yleensä menesty, sillä sen elinkiertoon sisältyy lehtiruusukevaihe, mutta se voi asettua muunlaisille viljelyksille. Näillä alueilla piikkisalaatti on todettu haitalliseksi erityisesti Pohjois-Amerikassa ja Australiassa: sen mykerönuppuja on vaikea erottaa viljanjyvistä, maitiaisneste voi tukkia korjuukoneita ja lisätä sadon kosteuspitoisuutta. Lisäksi lajista on kehittynyt tietyille herbisideille resistenttejä kantoja.

Ruokasalaattiviljelysten läheisyydessä piikkisalaatti voi toimia salaatinlehtihomeen (Bremia lactucae) itiöiden lähteenä. Vaikka ruokasalaatin (Lactuca sativa) taudinkestävyyttä on parannettu piikkisalaatin perimän avulla, taudinaiheuttajasta kehittyy jatkuvasti uusia kantoja, jotka voivat ohittaa jalostuksen tuottaman vastustuskyvyn.

Piikkisalaatti – Lactuca serriola

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet