Pajuasteri – Symphyotrichum salignum
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Vieraslajit
Yleiskuvaus
Pajuasteri on monivuotinen, korkeakasvuinen (60–130 cm) risteymäsyntyinen ruoho. Sen kukintona on tiivis, kukkamainen mykerö. Yhdessä kasvissa on useita mykeröitä, jotka sijaitsevat verson latvassa huiskilomaisena mykeröstönä. Kukinnossa on kahdenlaisia kukkia; laitakukat ovat tavallisesti valkoisia tai vaaleahkon sinipunaisia, ja kehräkukat ovat keltaisia torvikukkia. Pajuasteri kukkii myöhään, elo–lokakuussa.
Pajuasteri leviää Suomessa pääasiallisesti vain kasvullisesti, sillä valtaosa sen siemenistä lienee kelvottomia. Koristekasveina käytetään kuitenkin lukuisia erilaisia pajuasteriristeymiä, joista osa saattaa tuottaa myös itämiskykyistä siementä.Pajuasteri on kotiutunut etenkin reheville rannoille ja ojanvarsille, joilla se muodostaa laajoja kasvustoja tulvavyöhykkeen kosteille rantaniityille. Sitä kasvaa myös monenlaisilla ruderaattikasvupaikoilla, kuten tienpientareilla, joutomailla, kaatopaikoilla ja vanhoissa pihapiireissä, mutta niissä kasvustot ovat jääneet pienialaisiksi ja luultavasti ne ovat myös lyhytikäisiä. Uusille kasvupaikoille pajuasteri leviää pienistäkin juurakonpaloista, jotka kulkeutuvat helposti pitkiä matkoja virtaavan veden mukana.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- pajuasteri (suomi)
- videaster (ruotsi)
- tulokas, uutta perua, vakinainen
- kokonaan viljelyperäinen
Vakiintuneisuus | Vakiintunut |
---|
Kansallinen vieraslajistrategia (VN 2012) ?
- 2019 NA – Arviointiin soveltumattomat
- 2010 NA – Arviointiin soveltumattomat
- Arto Kurtto
- Putkilokasvit