Korkeapiisku – Solidago altissima
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Vieraslajit
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Korkeapiiskun valtava luontainen levinneisyysalue kattaa lähes kaikki Yhdysvaltain mantereen Alaskan eteläpuoleiset osavaltiot, osia Meksikosta sekä Kanadan etelälaidan lähes lännestä itään.
Kanadan- ja korkeapiiskun erot ovat niin pieniä, että aiemmin korkeapiiskua on haluttu pitää kanadanpiiskun lajikkeena, ja kaikkialla Euroopassa kanadanpiiskun kauttaaltaan karvaista muotoa on erehdytty pitämään korkeapiiskuna. Tämän takia korkeapiiskua on vuosien ajan ilmoitettu viljelykarkulaisena(kin) monista Euroopan maista, Suomi mukaan lukien. Tosiasiassa ensimmäinen aito korkeapiiskuhavainto Euroopan luonnossa näyttää olevan vuodelta 2016 Belgiasta. Muualla maailmassa laji on varmennetusti luonnonvaraistunut Etelä-Afrikassa, Kiinassa, Japanissa, Australiassa, Tongalla ja Havaijilla.
Korkeapiisku puuttunee Suomesta ainakin karkulaisena, sillä havainnot Suomen luonnosta ovat todennäköisesti kanadanpiiskun runsaskarvaisia muunnoksia, eikä varmistettuja havaintoja korkeapiiskusta ole.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja