Kanadanpiisku – Solidago canadensis
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Vieraslajit
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Kanadanpiisku on kotoisin Pohjois-Amerikasta laajalta alueelta, joka ulottuu pohjoisessa Alaskaan ja Nova Scotiaan asti. Eurooppaan se tuotiin koristekasviksi jo 1600-luvulla ja Suomeenkin se saapui niin varhain, että sitä pidetään perinneperennana. Nykyään kanadanpiiskua kasvaa suuressa osassa Eurooppaa, etelässä aina Italian eteläosiin saakka. Suomessa ensimmäinen havainto luontoon karanneesta kanadanpiiskusta on vuodelta 1910. Nykyisin sitä kasvaa yleisenä viljelykarkulaisena Etelä-Suomessa etenkin Uudenmaalla, Varsinais-Suomessa ja, Kymenlaaksossa, mutta siitä on havaintoja Ahvenanmaalta Oulun korkeudelle saakka. Luontoon se on levinnyt useimmiten viljelypalstoilta, pihoista ja puutarhoista. Ilmastonmuutoksen seurauksena pidentyneen kasvukauden myötä kanadanpiisku ehtii nykyään paremmin tuottaa siemeniä ja on tämän vuoksi viime vuosina levinnyt yhä tehokkaammin etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa.
Kanadanpiisku on tunnistettu haitalliseksi myös Japanissa, Kiinassa sekä lukuisissa Euroopan maissa, kuten naapurimaissamme Ruotsissa, Norjassa ja Virossa. Virossa kanadanpiiskua esiintyy koko maassa. Norjassa laji on haitallisten vieraslajien mustalla listalla voimakkaan leviämispotentiaalinsa vuoksi. Tanskassa kanadanpiisku on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja