Heinäratamo Plantago lanceolata

Yleiskuvaus

Ratamon kukat ovat surkastuneita ja hyvin vaatimattomia. Kukintoihin tuovat väriä lähinnä heteiden ponnet, jotka työntyvät pitkien, ohuiden palhojen päässä väpättämään tuulessa ja karistamaan siitepölynsä sen vietäväksi. Esiinpistävät luotit vangitsevat ilmassa leijailevat siitepölyhiukkaset. Tuulipölytyksen sattumanvaraisuuden takia siitepölyä valmistuu ratamon heteissä hyvin paljon. Suurin osa siitepölystä joutuu hukkaan, osa päätyy esimerkiksi veteen hautautuen pohjamutiin. Hyvin kestävät siitepölyhiukkaset voivat säilyä jopa vuosituhansia, jolloin ne kertovat tutkijoille alueen muinaisesta kasvilajistosta.

Siitepölylöytöjen perusteella heinäratamo on levinnyt Suomeen jo kivikaudella maanviljelyn alkamisen aikoihin. Laji on yleinen ja jokseenkin tavallinen vain Ahvenanmaalla, Turun saaristossa, Varsinais-Suomen rannikolla ja kaakossa Parikkalan tienoilla, yksittäisiä ja usein tilapäisluonteisia esiintymiä on sentään pohjoisempaakin. Laji on hyötynyt suuresti ihmisestä ja kasvanut perinteisesti kuivilla laidunkedoilla. Kuivakat vanat ja vahvasuoniset lehdet eivät oikein maistu karjalle, joten heinäratamo saa usein kasvaa rauhassa. Sitkaista vanoista on iloa myös hoidetuilla nurmikoilla: leikkuri saattaa viedä kärjen lehdistä, mutta vanat taipuvat useimmiten lakoon, ponnahtaakseen takaisin pystyyn vaaran väistyttyä.

Muutamille päiväperhoslajien toukille heinäratamo on merkittävä ravintokasvi, niihin kuuluvat ainakin ratamoverkkoperhonen, punakeltaverkkoperhonen sekä täpläverkkoperhonen.

Lähde: Pinkka oppimisympäristö: Arvokkaiden luontotyyppien kasvit Etelä-Suomessa 1: Perinnebiotoopit - Mäkikauraketo CC BY 4.0

Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho.

Koko

10–50 cm.

Varsi

Vana on tav. n. 2 kertaa lehtien pituinen, suora tai kaarevatyvinen, tyvestä selvästi särmikäs, myötäkarvainen.

Lehti

Lehdet muodostavat tyviruusukkeen. Lehtiruoti on tav. lyhyt. Lapa on 3–25 x 0.5–4,5 cm, suikea tai lähes tasasoukka, pystyhkö, suippotyvinen, ehytlaitainen tai harvahampainen, tav. harvakarvainen, 3–7-suoninen.

Kukka

Kukinto on hyvin tiheä, tummanruskea, palleromainen, munanmuotoinen tai lieriömäinen tähkä. Verhiön liuskat ovat 2,5–3 mm, lyhytkarvaisia, kärjestä ripsisiä, 2 miltei koko pituudeltaan yhdiskasvuisia. Teriön liuskat ovat 1,5–2,5 mm, terävähköjä, ruskehtavia. Heteet ovat 3–5 mm teriöstä ulkonevia, ponnet kellanvalkoisia.

Hedelmä ja siemen

Kota on 3–4 mm, siemeniä on tav. 2.

Lähde: Pinkka oppimisympäristö: Arvokkaiden luontotyyppien kasvit Etelä-Suomessa 1: Perinnebiotoopit - Mäkikauraketo CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana. Suomessa yhteensä

havaintoa?

Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Plantago lanceolata
Auktorit
L.
Yleiskieliset nimet
  • heinäratamo (suomi)
  • svartkämpar (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.39679
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Kokoelmanäyte Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • tulokas, vanhaa perua, vakinainen (muinaistulokas)
Hallinnolliset lajitiedot
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntija
  • Arto Kurtto
DNA-viivakoodisekvenssit
Emme voi näyttää tätä lukua tällä hetkellä johtuen kansainvälisen BOLD-palvelun rajapinnan rajoituksista. ?
Eliöryhmät
  • Putkilokasvit