Euroopanvieras – Cuscuta europaea

Humalanvieras (euroopanvieras) on lehtivihreätön loiskasvi. Yhteyttämiskyvyttömänä ja maajuurettomana se ei tule lainkaan toimeen omillaan, vaan elää täysin toisen kasvin varassa. Useimmat kotimaiset loiskasvit ryöstävät ravintonsa uhriltaan maan alla ilman sen suurempaa dramatiikkaa, mutta humalanvieras käy isäntäkasvinsa kimppuun kaikkien katseiden alla. Versova taimi katkaisee yhteyden maaperään heti löytäessään isäntäkasvin. Jos sopivaa saalista ei heti löydy, kasvi kykenee etenemään jonkin matkaa kuihduttamalla tyvipäätään ja siirtämällä ravinteita sen solukoista kärkiosaan. Heti sopivan kasvin tullessa vastaan loinen kietoutuu sen ympärille ja isäntäkasvin antama kemiallinen ärsyke laukaisee imujuurten kehittymisen. Isäntänsä solukoissa haarautuvan imujuuren avulla humalavieras varastaa kaiken tarvitsemansa vedestä sokereihin.

Suomessa on kaksi humalanvieraan (euroopanvieraan) alalajia: sisämaassa kasvaa alaji humalanvieras (ssp. europaea), merenrantaniityillä puolestaan vähemmän haarova, ohut- ja tummavartisempi merenrantavieras (ssp. halophyta). Isäntäkasveiksi molemmille alalajeille kelpaavat nokkonen ja humala, mutta kuihduttavaan syleilyyn voivat päätyä kymmenet muutkin, yleensä monivuotiset ruohot. Suomessa vierailee toisinaan kaksi muutakin suvun lajia, amerikanvieras (C. campestris) ja nurmivieras (C. epithymum). Etenkin porkkanalla loisivan amerikanvieraan kukat ovat kellertäviä, varsi punakeltainen ja emiön luotit nuppimaisia. Enimmäkseen apilaviljelmillä loisivan nurmivieraan valkoiset tai punertavat kukinnot ovat kookkaat ja luotit erityisen pitkiä, selvästi kasvin kotahedelmää pidempiä. Molempien vierailijoiden kukat ovat 5-lukuisia.