Valkokarhunköynnös – Convolvulus sepium
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Vieraslajit
- Ri – Itämeren rannat
- merkittävästi viljelyperäinen
- tulokas, uutta perua, vakinainen
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Esiintyy havaintodatan perusteella – ei asiantuntijan arvioima
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Suomessa valkokarhunköynnöksen on arveltu kasvavan alkuperäisenä saariston ja eteläisten merenrantojen pensaikoissa, ruohostoissa ja leväkasaumilla. Tämä käsitys on kuitenkin viime aikoina kyseenalaistettu ja todennäköisemmin kasvi on meille tuotu, mahdollisesti jo 1700-luvun puolella. Ensimmäinen kirjallinen tieto lajista on vuodelta 1754 (Kalm). Arvellaan, että Turun akatemia levitti kasvia 1750-ja 1760-luvuilla. Punakarhunköynnöksen ensimmäinen näyte Suomesta on tallennettu 1929, todennäköisesti sitä on kuitenkin viljelty meillä jo huomattavasti aiemmin.
Karhunköynnöstä on käytetty Etelä- ja Keski-Suomen sisämaassa koristekasvina ja se onkin usein karannut joenrantojen pensaikkoihin, joutomaille ja maankaatopaikoille.Punakarhunköynnös on koristekasvi, joka lienee lähtöisin Siperiasta. Toisinaan se on villiytynyt puutarhoista lähistön pensaikkoihin ja kaatopaikoille.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja