Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Verikurjenpolvi on luontaisten kurjenpolviemme aatelia! Tämä runsaskalkkista alustaa suosiva ja näyttävästi kukkiva laji on Suomessa luontaisen esiintymisalueensa äärirajoilla. Puutarhassa verikurjenpolvi on kestävä perenna, joka sietää kuivuutta ja lunastaa paikkansa aurinkoisessa ympäristössä.
Jo kesällä voi yksittäisistä lakastuneista tai vahingoittuneista lehdistä saada aavistuksen ruska-ajan väriloistosta, sillä verikurjenpolvi on näyttävä vielä purppuranpunaisen kukinnan jälkeenkin. Syksyllä lehtien vihreä väri tummenee voimakkaan karmiininpunaiseksi, ja ilmeisesti juuri räiskyvä syysväri on antanut aiheen kasvin verevään nimeen. Ennen vanhaan lajia kutsuttiin myös veriruohoksi. Kansan keskuudessa verikurjenpolvea on käytetty muutamien muiden kurjenpolvien ohella verenvuodon tyrehdyttämiseen ja haavojen hoitoon.
Kasvumuoto
Monivuotinen, vankkajuurakkoinen ruoho.
Koko
15–50 cm.
Varsi
Varsi on tavallisesti punainen, paksu, harittavahaarainen. Varressa on vaaleita, siirottavia hapsikarvoja ja varrettomia nystykarvoja.
Lehti
Lehdet ovat pyöreitä, syvään jakoisia, kapea- ja ehytliuskaisia, paksuhkoja, kiiltäviä, kuivattaessa tummuvia. Aluslehdet ovat usein kukintavaiheessa jo kuihtuneita.
Kukka
Kukat ovat tavallisesti yksittäin, pitkäperäisiä, 30–40 mm leveitä. Terälehdet ovat huomattavasti verholehtiä pitempiä, karmiininpunaisia, lanttopäisiä.
Hedelmä ja siemen
Lohkohedelmä on 5-osainen. Sen osat (hedelmykset) ovat sileitä, harvaan karvaisia, nokka 3–4 cm.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana. Suomesta yhteensä
- verikurjenpolvi (suomi)
- blodnäva (ruotsi)
- merkittävästi viljelyperäinen
- alkuperäinen, vanhaa perua, vakiintunut
Putkilokasvien toiminnallinen monimuotoisuus – SUMI-hankkeessa 2022 laadittu luettelo ?
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Mikko Piirainen
- Putkilokasvit