Idänmasmalo – Anthyllis vulneraria subsp. polyphylla

Idänmasmalo on 2-vuotinen tai lyhytikäinen monivuotinen ruoho.

Suomessa idänmasmaloa on löydetty selvästi alkuperäisenä ainakin kahdelta Suur-Saimaan harjusaarelta. Taipalsaaren Kattelussaaresta (vanhin tieto 1908) kasvi löytyi vielä vuosina 2005 ja 2007 yhteensä hieman yli sata kukkivaa yksilöä viidestä lähekkäisestä paikasta, joiden etäisyys toisistaan on enimmillään runsas kilometri. Ruokolahden Mietinsaaresta on näyte vuodelta 1969. Kasvia on etsitty sieltä turhaan viime vuosina, mutta sopivia kasvupaikkoja on kyllä jäljellä.

Idänmasmalon levinneisyysalueen painopiste on Euroopan itäosissa: kasvin alue ulottuu leveänä vyöhykkeenä Turkista ja Kaukasiasta Baltian maihin, kaakkoisimpaan Suomeen sekä Venäjän luoteisosiin. Lisäksi tulokashavaintoja on useimmista Länsi-Euroopan maista.

30–60 cm.

Yksittäisiä–muutamia, haarattomia, pystyjä, tyveltä siirottavakarvaisia (tulokaskannat kauttaaltaan niukalti myötäkarvaisia), tav. yläosaan asti lehdekkäitä.

Varsilehtiä on 3–6, lehdykkäpareja 2–7, alimpien varsilehtien kärkilehdykkä on paljon sivulehdyköitä pitempi, ylimpien varsilehtien kärkilehdykkä on tav. alle 1.5 kertaa sivulehdyköiden pituinen.

Masmalon kukinto on pallomainen terttu, kukinnon tyvellä on 2 kapealiuskaista tukilehteä, 1 tai 2 lähekkäistä kukintoa varren latvassa, joskus lisäksi varsilehtien hangassa tai sivuhaaroilla. Verhiö on pullea, vinosuinen, lyhytliuskainen, kokonaan vaalea tai kärjestä sinipunainen, karvainen. Teriö on vaaleankeltainen.

Idänmasmalon kukinnon tukilehtien liuskat ovat tav. kapean kolmiomaisia, teräviä. Verhiö ei ole kukinta-aikaan kovin pullea, lähes myötäkarvainen, yksivärinen.

Palko on verhiön sisään jäävä, 1-siemeninen, avautumaton.

Kesäkuu-elokuu.

Valoisissa harjumänniköissä, kallioilla; tulokkaana tien- ja radanvarsilla, satamissa.

Kasvupaikan avoimena säilyttäminen.

Idänmasmalo suosii pohjanmasmalon tavoin avoimia, lämpimiä paikkoja, joiden kasvillisuus ei ole sulkeutunutta. Useimmilla kasvupaikoilla maan pinta on tavalla tai toisella paljastunut. Masmaloiden pölytysbiologiasta on ristiriitaisia tietoja. Kasvia on usein väitetty ristipölytteiseksi, ja Espanjassa tehtyjen havaintojen mukaan mettä keräävät kimalaiset voivat toimia pölyttäjinä. Toisaalta Ranskassa tehtyjen tutkimusten mukaan pölytys tapahtuu kleistogaamisesti avautumattomissa kukissa, millä on pyritty selittämään populaatioiden monimuotoisuutta. Siemenet kypsyvät ja avautumaton palko varisee verhiön ympäröimänä heinä–elokuussa. Siemenet leviävät huonosti, mutta säilyttävät itämiskykynsä pitkään.

Lampinen, R. 2012: Teoksessa Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. Julkaisijat Suomen ympäristökeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo. Tammi. Helsinki.

Piirainen, M. 2019: Fabaceae. Retkeilykasvio 5. p. Käsikirjoitus.