Isotuomipihlaja on ruusukasvien (Rosaceae) heimoon lukeutuva monivuotinen pensas. Laji on hyvin suosittu puutarhakasvi erityisesti aidanne- ja massakasvustoissa. Se leviää kasvullisesti maavarsiensa avulla ja sen juuret ulottuvat syvälle maahan. Kasvia pölyttävät monet erilaiset hyönteiset, etupäässä mehiläiset. Linnut, pienet nisäkkäät ja lajin alkuperäalueella Pohjois-Amerikassa jopa karhut syövät marjoja ja levittävät sen siemeniä.

Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan isotuomipihlaja kasvaa pohjoisissa havumetsissä, ruohotasangoilla ja nummilla, kaupunkialueilla sekä lauhkeissa lehti- ja sekametsissä. Sen alkuperäisiä elinympäristöjä ovat kallioiset ja soraiset joenpenkat ja -rinteet, kuivat mäntymetsät, hietikot ja kalkkikivikalliot. Euroopassa isotuomipihlaja kasvaa kuivissa mänty- ja tammimetsissä, pensaikoissa, metsän reunoilla, rannikon ja sisämaan dyyneillä, sekä teiden ja rautateiden varsilla. Suomessa se on kotiutunut metsänreunoihin, kallioille ja avoimiin metsiin, kuten harjuille, joiden hiekkamaassa se voi levitä laajoiksi kasvustoiksi. Isotuomipihlaja kasvaa monenlaisessa maaperässä ja se sietää laajoja maaperän happamuuden vaihteluita. Se vaatii kohtalaisen paljon valoa, mutta voi kasvaa myös varjoisilla paikoilla. Isotuomipihlaja hyötyy maaperän rehevöitymisestä.

Isotuomipihlaja – Amelanchier spicata

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet