Isotuomipihlaja – Amelanchier spicata

Isotuomipihlaja on alun perin kotoisin Pohjois-Amerikasta, jossa sen levinneisyys ulottuu Newfoundlandista länteen Minnesotaan ja Missouriin sekä etelässä Alabamaan ja Etelä-Carolinaan. Isotuomipihlaja on tuotu Eurooppaan koriste- ja puutarhakasviksi. Se kestää hyvin mataliakin lämpötiloja (jopa -40– -50 °C) ja menestyy siten hyvin myös pohjoisessa. Pohjois-Euroopassa se on Suomen lisäksi kotiutunut myös Ruotsiin, Tanskaan, Norjaan, Baltiaan sekä Venäjälle. Muun muassa Norjassa laji on ns. vieraslajien mustalla listalla voimakkaan leviämispotentiaalinsa ja ekologisten haittojensa vuoksi.

Suomessa isotuomipihlaja on havaittu ensimmäisen kerran 1800-luvulla. Lajin todettiin jo 1900-luvun alkupuolella tuottavan siementaimia ja villiytyvän luontoon aina Yli-Torniota myöten. Tällä hetkellä se on yleinen karkulainen etenkin Etelä-Suomessa, mutta kylmänkestävyytensä ansiosta siitä on viljelykarkulaishavaintoja Rovaniemen korkeudelle asti.