Kurtturuusu – Rosa rugosa
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Vieraslajit
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Kurtturuusu on alun perin Itä-Aasiasta (mm. Korean niemimaa, Kiinan ja Japanin pohjoisosat) kotoisin oleva laji, jota on siirretty koristekasviksi muille mantereille. Eurooppaan kurtturuusu saapui ensimmäisen kerran jo vuonna 1796 Japanista, mutta vasta vuoden 1845 jälkeen se on runsastunut ja levinnyt koristekasvi-istutusten myötä. Saksaan laji vakiintui vuonna 1845, Tanskaan 1875, Ruotsiin 1918 ja Norjaan 1940-luvulla. Nykyisin laji on ongelmallinen puutarhakarkulainen useassa Euroopan maassa.
Suomessa kurtturuusu alkoi levitä 1900-luvun alkupuolella, ensin hitaasti ja sitten jalansijaa saavutettuaan yhä nopeammin. Kurtturuusu karkasi pihoilta ja puutarhoista ympäristöön ja edelleen suurin osa kurtturuusun kasvupaikoista sijaitsee taajamissa ja haja-asutusalueilla. Tämän hyvin suolaa sietävän lajin leviämistä ovat edesauttaneet massaistutukset teiden varsille. Luonnossa kasvi löysi nopeasti soveliasta elinympäristöä merenrantahietikoilta ja saariston somerikoilta, minne se on useimmiten levinnyt lintujen tai veden mukana. Kurtturuusu jatkaa voimakasta leviämistään saaristossa ja merenrannoilla. Laji on levinnyt aina Kemin seudulle saakka. Lisäksi siitä on havaintoja Lapista.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja