Tuoksuangervot – Filipendula

Ruusukasvien heimoon kuuluvia monivuotisia ruohoja tai pensaita (Filipendula, Spiraea) merkitsevällä angervo-sanalla on etenkin mesiangervon merkityksessä likimääräisiä vastineita useissa lähisukukielissä, esim. karjalan ankerva, viron angerhein ja liivin ãngastõb-ãina. Sanan etäisempi alkuperä on toistaiseksi epäselvä. Murteissa sanalla on huomattavan runsaasti variantteja, ja tämä saattaa viitata lainaperäisyyteen. Sille onkin ehdotettu balttilaista lainaetymologiaa, jonka mukaan sana olisi samaa juurta kuin liettuan angervoa merkitsevä vangarýkšte. Selitykseen sisältyy kuitenikin äänne- ja muoto-opillisia ongelmia. Angervoista eräillä on aiemmin ollut erityistä merkitystä ihmisten kannalta, mm. mesiargervo on ollut lääke- ja maustekasvi, sikoangervo taas esihistoriallisen ajan ravintokasvi. Suomen kirjakielessä angervo on ensi kertaa mainittu Johan Haartmanin lääkärikirjassa vuonna 1756 asussa angerva (Häkkinen 2005).