Vuorenkilpi on melkein kaikille tuttu, lähes joka puutarhan perusperenna. Sen tunnistaa välittömästi isoista, nahkeista, leveistä ja talvivihannista lehdistään. Kauniin ruusunpunaiset kukat avautuvat leveissä kukinnoissa vanojen latvassa.

Vuorenkilvet eivät kuulu alkuperäiseen lajistoomme, vaan ovat kotoisin Itä-Aasiasta. Vuorenkilvet ovat vähääntyytyviä selviytyjiä, jotka tulevat toimeen monenlaisissa ympäristöissä ja saattavat säilyä pitkäänkin epäedullisissa oloissa ja ilman hoitoa. Osa menestyksestä saattaa piillä vankassa maavarressa, joka toimii ravintovarastona ja leviämisapuna. Puutarhakasveina käytetään Suomessa lähinnä kahta lajia: herttavuorenkilpeä (B.cordifolia) ja soikkovuorenkilpeä (B. crassifolia). Lisäksi kasvatetaan monia risteymäperäisiä lajikkeita.

Vuorenkilvet viihtyy puutarhassakin parhaiten aurinkoisilla kosteilla rinneniityillä ja puronvarsilla, aivan kuten luontaisilla esiintymisalueillaan Himalajan vuoristossa. Kansan suussa vuorenkilville on myös muotoutunut hauskoja lempinimiä kuten ´elefantinkorva´ (elephant's ears) tai lehtien yhteenhieromisesta syntyvää ääntä kuvaava ´siankiljahdus´ (pigsqueak).

Rikkokasvit – Saxifragaceae