Ruijannuokkuesikko – Primula nutans subsp. finmarchica
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
- ;
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Levinneisyys Suomessa
Ruijannuokkuesikkoa tavataan Perämerellä Keski-Pohjanmaan Himangalta Ruotsin puolelle Luulajaan ulottuvalla alueella. Runsaita esiintymiä on tavattu mm. Raahesta, Haukiputaalta, Iistä sekä Kemi–Tornion alueelta. Tällä hetkellä erillisiä havaintopaikkoja tunnetaan noin 500, jotka on yhdistetty noin 250 esiintymäksi. Joidenkin arvioiden mukaan Euroopan unionin ruijannuokkuesikoista Suomessa kasvaa 15–20 prosenttia.
Perämeren populaatiot ovat todennäköisesti levinneet paikalle Vienasta Itämeren alueen kylmempien vaiheiden aikana.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Ruijanuokkunesikon aiempi tieteellinen nimi on antanut nimensä Primula sibirica -ryhmälle, jolla tarkoitetaan merenrantalajeja, joilla on kaksi- tai moniosainen levinneisyysalue siten, että eteläisimmät esiintymät ovat Pohjanlahden pohjoisosan rannikolla ja päälevinneisyysalue arktisten merien (esim. Vienanmeren ja Jäämeren) rannoilla. Perämeren ruijanuokkunesikko luetaan kuuluvaksi alalajin finmarchica muunnokseen jokelae (= Primula nutans subsp. finmarchica var. jokelae). Pohjois-Norjassa, Kuolassa ja Vienanmeren rannoilla tavattava muoto puolestaan on saman alalajin toinen muunnos (var. finmarchica). Itä-Siperiasta Alaskaan ulottuvalla alueella sekä Keski-Aasian vuoristossa puolestaan kasvaa toinen alalaji (subsp. sibirica).
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja