Nykyaikana on riskialtista kehua toista pulskaksi. Toisin oli vielä sata vuotta sitten, kun Aukusti Mela antoi kasviossaan pulskaneilikalle suomenkielisen nimen: pulska tarkoitti komeaa, mikä sopiikin maamme luonnon kolmesta neilikkalajista suurikukkaisimmalle – mitään paksua tai lihavuuteen viittaavaa kasvista ei löydy hakemallakaan! Vaaleiden kukkien miellyttävä tuoksu tuntuu vahvana etenkin öisin, sillä pulskaneilikka houkuttelee pölyttäjikseen etupäässä yökkösiä.

Pulskaneilikka saapui Suomeen idästä pian maatamme peittäneen mannerjään vetäydyttyä. Alkuaan pulskaneilikka on hiekkaisten ja soraisten joenrantojen ja kalkkikallioiden kasvi mutta on luonnonkasvupaikoiltaan levinnyt ihmisen raivaamille niityille, pientareille ja tienvarsille. Sitä on siirretty myös tarkoituksella pihojen koristeeksi.

Pulskaneilikka on Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella luonnonsuojeluasetuksella rauhoitettu. Pohjois-Karjalasta tunnetaan äärimmäisen emäksisillä serpentiinikallioilla toimeen tuleva muunnos, joka on luonnonsuojeluasetuksessa merkitty erityisesti suojeltavaksi.

Pulskaneilikka – Dianthus superbus