Isonokkonen (
  • nokkonen
?
) Urtica dioica

Kasvumuoto

Monivuotinen poltinkarvallinen ruoho.

Koko

30–200 cm korkea.

Varsi

Varsi on nelisärmäinen, tavallisesti haaraton. Etelännokkonen (ssp. dioica) on poltinkarvallinen ja hapsikarvallinen, pohjannokkonen (ssp. sondenii) kalju tai harvakarvainen, vain yksittäisiä poltinkarvoja.

Lehti

Lehdet ovat vastakkain, ehyitä ja sahalaitaisia. Lehtilapa on 4–15 cm pitkä, 2–3 kertaa leveytensä pituinen, tummanvihreä, puikea ja pitkäkärkinen, kärkihammas ulottuu viereisiä paljon pidemmälle. Lehtiruoti on enintään 1/2 lavan pituudesta. Etelännokkosen lehtiruodeissa ja lehtisuonten alapinnalla on tavallisesti poltinkarvoja.

Kukka

Kukinnot ovat lehtihankaisia, norkkomaisia, 4–8 cm pitkiä, lehtiruotia pidempiä. Kukat ovat pieniä, vihertäviä ja yksineuvoisia. Kehä on nelilehtinen, verhiömäinen.

Hedelmä ja siemen

Hedelmä on kahden sisemmän kehälehden suojaama pähkylä.

Lähde: Pinkka oppimisympäristö: BIO-503 Suomen kasvisto ja kasvillisuus - Kulttuuriympäristöt: niityt CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Urtica dioica
Auktorit
L.
Yleiskieliset nimet
  • isonokkonen (suomi)
  • brännässla (ruotsi)
Puhekielen kansankielinen nimi
  • nokkonen (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.37984
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Kokoelmanäyte Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • alkuperäinen, vanhaa perua, vakiintunut
Hallinnolliset lajitiedot
  • Putkilokasvien toiminnallinen monimuotoisuus – SUMI-hankkeessa 2022 laadittu luettelo ?
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 NE – Arvioimatta jätetyt
Asiantuntija
  • Pertti Uotila
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • MVL.343