Piilotteleva ja hämärän aikaan liikkuva vaskitsa ei ole kovin helppo havaita, mutta sen pääsee toisinaan näkemään eteläisen Suomen lehtipuuvoittoisissa metsissä ja aukeilla.

Vaskitsa ei useinkaan paistattele päivää, vaan se viihtyy parhaiten kokonaan tai puoliksi piilossa kivenkolossa, oksien alla tai lehtikarikkeen seassa. Vaskitsa myös suosii kosteaa tai sateista säätä jolloin sen on helpompi löytää etanoita ja kastematoja jotka ovat sen pääasiallista ravintoa.

Sisiliskon tapaan vaskitsa irrottaa vaaran uhatessa häntänsä varsin herkästi. Uusi häntä ei kasva alkuperäisen mittaiseksi.

Vaskitsat vetäytyvät horrospaikkoihinsa yleensä syyskuun aikana. Laji talvehtii kivilouhikoissa, kantojen alla ja lehtikarikkeen peittämissä puiden juuristoissa, sekä toisinaan muurahaispesissä. Keväällä vaskitsat tulevat esiin huhti–toukokuun vaihteessa.

Vaskitsat parittelevat touko-kesäkuussa ja nuoria vaskitsoja voi nähdä elo–syyskuussa.

Vaskitsa – Anguis colchica