Viitasammakko Rana arvalis

Yleiskuvaus

Viitasammakko on suuresti ruskosammakon näköinen. Määrittäminen on kuitenkin mahdollista, jos tietää mitä tuntomerkkejä pitää katsoa.

Viitasammakko on ruskosammakon muotoinen ja myös väritys on samanlainen. Selkäpuoli voi vaihdella ruskeasta harmahtavaan ja kellertävään. Joskus se on täysin yksivärinen, mutta usein mukana on tummia tai mustia laikkuja selässä. Kyljissä ja selän keskellä saattaa kulkea vaaleat pitkittäisjuovat. Vatsapuoli on vaaleahko, lanteiden seudulla usein kellertävä. Kurkku on laikukas tai kirjava. Kutevat koiraat voivat olla sinertäviä, ja niiden etujaloissa sijaitsevat kutukyhmyt ovat mustat. Kuono on terävä ja takajalkojen "metatarsaalikyhmyt" ovat suuret ja kovat, vähintään puolet sisimmän varpaan pituudesta. Viitasammakot ovat täysikasvuisina yleensä 6–7 senttiä pitkiä. Naaraat ovat koirasta hieman kookkaampia.

Viitasammakko eroaa ruskosammakosta usein terävämmän kuonon, pienemmän koon ja tasaisen vatsavärityksen avulla. Varmoja tuntomerkkejä ovat suuri metatarsaalikyhmy ja pulputtava ääntely. Viitasammakon ja ruskosammakon erottamiseen löytyy lisätietoa Sammakkolampi-sivuilta.

Viitasammakko kurnuttaa lisääntymisaikaan aktiivisimmin öisin, mutta on usein kuultavissa myös päivisin. Ääni on melko hiljainen ja pulputtava. Se tuo mieleen uppoavasta pullosta tulevien ilmakuplien pulputuksen tai kauempaa kuultuna haukkuvan koiran. Viitasammakon ääntelyä YouTubessa.

Viitasammakon kudun erottaminen lähisukuisen ruskosammakon kudusta on vaikeaa ja vaatii yleensä asiantuntijaa. Kutuklöntit ovat viitasammakolla keskimäärin pienempiä (karkeasti n. 800 munaa) kuin ruskosammakolla (n. 1 500 munaa), mutta tuntomerkin käytettävyys on viitteellinen ja riippuu alueen lajiston naaraiden keskimääräisestä koosta. Lisäksi yksittäistä munaa ympäröivä hyytelö on viitasammakolla lasinkirkasta verrattuna ruskosammakon läpeensä munahyytelöön, jossa useimmiten ainakin munan ympärillä oleva hyytelö on sameaa. Viitasammakon kutu jää tiettävästi yleensä pohjaan, kun taas ruskosammakon kutu nousee parissa päivässä pinnalle kellumaan.

Viitasammakon toukat (nuijapäät) ovat kuoriutuessaan tyypillisesti alle puolen sentin mittaisia. Suurimmillaan ne kasvavat 3–4 cm mittaisiksi. Ruskosammakon ja viitasammakon toukat muistuttavat suuresti toisiaan. Selkein paljaalla silmällä havaittava tuntomerkki on toukan hännän pää. Ruskosammakon toukan hännän pää on pyöreä, kun viitasammakolla hännän pää on terävä.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Niina & Joonas Gustafsson (Sammakkolampi.fi) ja Markus Piha (Luomus)

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
MR.1
Tieteellinen nimi
Rana arvalis
Auktorit
Nilsson, 1842
Yleiskieliset nimet
  • viitasammakko (suomi)
  • åkergroda (ruotsi)
  • Moor frog (englanti)
Tunniste
http://tun.fi/MX.37621
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Havainto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
Rauhoitettu
Rauhoitettu luonnonsuojelulain (LSL 2023/9) nojalla ?
Hallinnolliset lajitiedot
  • Suomessa esiintyvät Euroopan unionin tiukkaa suojelua edellyttävät eliölajit (LSA 2023/1066, liite 7) ?
  • EU:n luontodirektiivin IV-liite ?
  • Uhanalaisten lajien esiintymien turvaaminen metsätaloudessa – Lajiturva-hankkeessa 2019–2021 laadittu lajiluettelo ?
  • Metsänkäyttöilmoitusten automaattimenettelyssä käytettävä lajiluettelo (MKI-OHKE 2023) ?
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
  • 2000 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntija
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Matelijat ja sammakkoeläimet
  • Sammakkoeläimet