Linnut – Aves
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Aves
Hyväksytty nimi, Lajitietokeskuksen lajiluettelo
- Dickinson, E.C. & Remsen, J.V., Jr. (eds.) 2013-2014. The Howard and Moore Complete Checklist of the Birds of the World 4th. edition.
LINKKI - Väisänen, R. A., Högmander, H., Björklund, H., Hänninen, L., Lammin-Soila, M., Lokki, J. & Rauste, V. 2006: Maailman lintujen suomenkieliset nimet (Finnish Names of the Birds of the World). 2., uudistettu painos (2nd edition). – BirdLife Suomi – BirdLife Finland, Helsinki – http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/nimisto, 20.07.2012
LINKKI
- linnut (fi)
- fåglar (sv)
- Birds (en)
Taksonomia
Lintujen luokka on taksonomisesti yhtenäinen. Sen sijaan luokan sisällä on vaihtelua näkemyksissä siitä, mitä alempia taksoneita (mm. lahkoja, heimoja, sukuja ja lajeja) luokkaan kuuluu. Käytössä on useita lintujen maailmanlaajuisia lajiluetteloita, jotka eroavat toisistaan tässä suhteessa. 2000-luvulla käyttöön otetut DNA-analyysimenetelmät ovat lisäksi muuttaneet suuresti käsityksiä lintulajien kehityshistoriasta ja sukulaisuussuhteista. Tämä on osaltaan aiheuttanut suuria muutoksia lintujen luokitteluun.
Lajitietokeskuksen käyttämä lintujen luokittelu ja tieteellinen nimistö perustuvat julkaisuun Dickinson ja Remsen (toim.) 2013-2014: The Howard and Moore Complete Checklist of the Birds of the World 4th edition Vol. 1-2.
Nimien alkuperä
Lintujen luokan tieteellinen nimi aves on monikkomuoto lintua tarkoittavasta latinan sanasta avis.
Lintu-sanalla on varma etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. lyydin, vepsän, viron ja liivin lind, karjalan ja vatjan lintu. Vastineita on esitetty myös etäsukukielistä, mutta nämä ovat etenkin äännesuhteiden takia jossakin määrin epävarmoja, esim. pohjoissaamen loddi, marin ludo 'sorsa', mansin lunt 'hanhi' ja unkarin lúd 'villihanhi'. Etävastineiden epävarmuudesta huolimatta sanaa pidetään yleensä vanhana ja omaperäisenä. Sanan alkuperäiseksi asuksi on etäsukukielten perusteella rekonstruoitu lunta. Jos itämerensuomalaisten kielten lintu juontuisi tästä alkumuodosta, siinä olisi oletettava epäsäännöllisiä äänteenmuutoksia. Toisaalta lintu-sanalle on esitetty vastineeksi hantin sanaa lintõ, joka merkitsee aivan tiettyä lintulajia, pulmusta. Tässä tapauksessa suomalais-ugrilainen rekonstruktio olisi linta. Suomen kirjakielessä lintu on esiintynyt Agricolasta alkaen. Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637 mainitaan myös lintukotolainen 'kääpiö'. Uskomusten mukaan lintukoto oli maailman äärillä sijaitseva paikka, johon muuttolinnut lensivät talveksi. Koska siellä taivas näytti kaareutuvan matalalle ja lopulta maahan asti, siellä elävien ihmisten uskottiin olevan kääpiöitä (Häkkinen 2005).
