Kuhankeittäjä – Oriolus oriolus

Korea kuhankeittäjä ei helposti näyttäydy, vaan katoaa lehtipuiden vihreisiin latvuksiin, luikauttaen vain silloin tällöin kauniin vihellyksensä. Levinneisyytensä pohjoisrajoilla Suomessa on arvioitu pesivän 2000-3000 paria ja kannankehityksen suunta on hieman epävarma: havaintomäärät vähenivät hieman seurantajakson aikana pitkällä aikavälillä, mutta kasvoivat lyhyellä aikavälillä. Lintuatlas osoittaa lajin levinneisyysalueen kutistuvan. Osaltaan vuosittaiseen parimäärään vaikuttaa loppukevään tuulten suunnat, eli saapuvatko eteläisessä Afrikassa talveaan viettävät kuhankeittäjät lukuisina, vai jääkö Itä- ja Kaakkois-Suomen koivikot tavallista hiljaisemmiksi (Valkama ym. 2011, Solonen ym. 2010). Pesimälinnustolaskentojen tulokset kertovat kuitenkin, että kuhankeittäjien pesimäkanta Suomessa on vähentynyt yli 80% 1980-luvun puolivälistä (Lehikoinen ym. 2023).

Kuhankeittäjä on Haliaksella harvinainen, mutta jokavuotinen muuttolintu. Pääasiassa yöllä muuttavan lajin havaitsee useimmiten toukokuun lopulla tai kesäkuun alkupuoliskolla aamun varhaisina hetkinä, yleensä ensimmäisenä hienoista huilumaisesta vihellyksestään. Syysmuutolla kuhankeittäjä on hiljainen, korkeintaan rääkäisevä kutsuääni paljastaa linnun. Kuhankeittäjät poistuvat Suomesta elo-syyskuun taitteessa. Lajilla ei ole todettu pysyvää reviiriä Tulliniemessä.