Pihamaina – Acridotheres tristis
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Vieraslajit
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Pihamaina on kotoisin Keski-Aasiasta ja Afganistanin, Intian niemimaan ja Kaakkois-Aasian alueelta. Laji on levinnyt luontaisesti Keski- ja Kaakkois-Aasiasta pohjoiseen päin, muun muassa eteläiseen Venäjään. Pihamainaa on kulkeutunut ihmisen mukana Eurooppaan tahallisesti sekä tahattomasti esimerkiksi laivojen mukana. Euroopassa pihamaina yksilöitä on karannut eläintarhoista ja yksityisomistajilta ja sitä on myös tarkoituksellisesti vapautettu luontoon.
Euroopassa laji on muodostanut vakiintuneita populaatioita ainakin Portugaliin ja Italiaan, ja sitä on tavattu myös muualla Välimeren alueella, kuten Espanjassa, Ranskassa ja Kroatiassa. Lisäksi havaintoja on myös Belgiasta, Itävallasta, Puolasta, Saksasta, Alankomaista ja Ruotsista. Suomessa laji on tavattu vuonna 2014, jolloin yksi häkkikarkulaiseksi tulkittu pihamaina nähtiin Saaristomerellä sekä Utön että Jurmon saarilla. Ilmaston lämmetessä pihamainalla on potentiaalinen mahdollisuus levitä lähes kaikille EU:n eliömaantieteellisille alueille, ainoastaan arktinen alue poisluettuna.
Pihamainan alkuperäinen levinneisyysalue on ilmastoltaan trooppinen, mutta laji on sittemmin sopeutunut hyvin erilaisiin ilmastoihin. Lajia tavataan muun muassa avoimilla alueilla, pensaikoissa, viljelyalueilla sekä urbaaneissa ympäristöissä
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja