Punatulkku – Pyrrhula pyrrhula

Punatulkun levinneisyys kattaa suurimman osan Euroopasta sekä Aasian boreaalisesta vyöhykkeestä aina Japaniin asti. Talvehtimisalueet ulottuvat Välimeren pohjoisrannoille ja Keski-Aasiaan (BirdLife International 2019). Suomessa punatulkkua tavaan koko maassa, laji pesii pääsääntöisesti kuusivoittoisissa metsissä, mutta sitä tavataan toisinaan myös tunturikoivuvyöhykkeellä. Pesimäaikaan punatulkku voi olla melko piilotteleva, mutta syysmuutolla ja talvikausina näkyvämpi, hakeutuen esimerkiksi linturuokinnoille ja hyville pihlajanmarjaesiintymille. Suomen pesimäkannan kooksi on arvioitu 180 000 paria (Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Punatulkkua tavataan Haliaksella läpimuuttajana ja talvehtijana. Kevätmuuttoa havaitaan maaliskuun alusta huhtikuun puoliväliin. Kesäkuukausina laji on Haliaksella hyvin harvinainen, eikä se kuuu säännölliseen pesimälajistoon Tulliniemen alueella. Syysmuutto alkaa melko myöhään, syyskuun puolivälissä, ja syksyn päämuutto havaitaan lokakuun puolivälin ja marraskuun puolivälin aikana. Punatulkku on monen muun maalinnun tavoin runsaslukuisempi syksyllä kuin keväällä, hyvät muuttopäivät kattavat satojen ja huippumuutot yli tuhannen yksilön päiväsummia. Pihlajanmarjasato vaikuttaa punatulkkujen syysmuuttoon (Fox ym. 2009), runsaina marjavuosina tulkut muuttavat keskimääräistä myöhäisemmin ja talvehtivat runsaslukuisemmin aseman ympäristössä.

Punatulkku on aamuvirkku laji, jonka muutto alkaa jo ennen auringonnousua, ja on aktiivisimmillaan kaksi tai kolme tuntia auringonnousun jälkeen. Punatulkut liikkuvat aktiivisesti pitkälle iltapäivään, sillä päämuuttoaikoina päivät ovat melko lyhyitä (Lehikoinen ym. 2011). Keväällä koiraat muuttavat ennen naaraita, ja syksyllä naaraat muuttavat ennen koiraita (Lehikoinen ym. 2015 & 2016). Erot sukupuolien muuton ajoittumisessa johtuvat siitä, että keväällä koirailla on kiire reviireille, vastaavasti syksyllä koiraat pysyttelevät reviireillä pidempään ja saattavat jäädä etsimään sopivia reviirejä ennen syysmuuttoa (Lehikoinen ym. 2017). Suomessa rengastetut punatulkut liikkuvat lähinnä Keski- ja Itä-Euroopan suuntaan, mutta myös Ural-vuoriston itäpuolelta on pari rengaslöytöä (Valkama ym. 2014).