Isokäpylintu – Loxia pytyopsittacus

Isokäpylinnun levinneisyys keskittyy Fennoskandiaan, Baltiaan ja Venäjän länsiosiin. Muiden käpylintujen tapaan lajin esiintymiseen vaikuttaa sopivan ravinnon määrä, isokäpylintu on erikoistunut syömään männyn siemeniä ja tyypillistä pesimäympäristöä ovat laajat mäntykankaat. Se on pikkukäpylintua harvalukuisempi ja esiintyminen Suomessa on laikuittaisempaa, pesimäkannan koko vaihtelee arviolta 20 000 ja 50 000 parin välillä. Ravinto-olosuhteet vaikuttavat myös talvikausien havaintomääriin (BirdLife International 2022, Valkama ym. 2011). Suomessa rengastettujen isokäpylintujen löytöaineisto viittaa siihen, että samat yksilöt voivat muiden käpylintujen tapaan liikkua pesimäkausien välillä, joskin keskimäärin lyhyempiä matkoja kuin laajemmalle levittäytynyt pikkukäpylintu (Valkama ym. 2014).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella isokäpylintua tavataan ympäri vuoden, se myös kuuluu Tulliniemen alueen pesimälajistoon. Runsaimmat määrät havaitaan touko-kesäkuun ja syys-lokakuun aikana, jolloin pesintöjen jälkeiset vaellukset kulkeutuvat Haliakselle. Lajin havaintomäärät runsastuivat seurantajakson aikana. Pesimälinnustolaskentojen tulosten perusteella isokäpylintujen pesimäkanta Suomessa kasvoi kaksinkertaiseksi 2000-luvun aikana (Lehikoinen ym. 2023).