Kultasirkku – Emberiza aureola
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
- BirdLife Suomi ry., Suomessa tavatut lintulajit, http://www.birdlife.fi/havainnot/rk/suomessa_tavatut_lintulajit.shtml, 8.3.2015
LINKKI
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Kultasirkku on itäinen laji, jonka pesimäalueen länsireuna on ulottunut Suomeen, ja jatkunut Koillis-Euroopasta pitkälle Venäjän itäosiin. Kultasirkun talvehtimisalueet sijaitsevat Kaakkois-Aasiassa mm. Kiinan eteläosissa, Thaimaassa ja Vietnamissa. Suomessa lajin pesimäalueita ovat olleet Itä- ja Kaakkois-Suomen järvien rantapensaikot ja Perämeren merenrantojen pensaikot. Kultasirkku saapui Suomeen 1920-luvulla ja pesimäkanta oli suurimmillaan, useiden satojen parien luokkaa, 1970-luvulla (BirdLife International 2019, Valkama ym. 2011).
Esiintyminen Haliaksella
Kultasirkku on havaittu Haliaksella vain kerran, syyskuun alussa 1996, tyypillisenä syysharhailijoiden ajankohtana. Kultasirkkujen kanta väheni 1980-luvulta eteenpäin ja viimeisiä reviirejä havaittiin vielä 2000-luvun alussa. Nykyään kultasirkku luokitellaan sukupuuttoon kuolleeksi ja lähimmät pesimäalueet sijaitsevat kauempana Venäjällä. Taantuman syynä on kultasirkkujen intensiivinen pyynti ihmisravinnoksi talvehtimisalueilla (Valkama ym. 2011).
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja