Sinitiainen – Cyanistes caeruleus

Sinitiaisen levinneisyysalue kattaa lähes koko läntisen palearktisen alueen. Suomessa sinitiaisen voimakkain kanta on eteläisissä maakunnissa, mutta laji on levittäytynyt Rovaniemelle ja Kuusamoon asti voimakkaan runsastumisen seurauksena. Pohjoisin pesimähavainto on Utsjoelta. Sinitiaisen tyypillistä pesimäympäristöä ovat lehtipuuvaltaiset metsät ja vehreät kulttuuriympäristöt (BirdLife International 2018, Valkama ym. 2011).

Sinitiainen on Haliaksen rengastetuin lintulaji (yli 66 000 rengastusta vuoteen 2018 mennessä) ja kuuluu aseman runsaimpiin läpimuuttaviin lajeihin. Aseman alueella pesii vuosittain muutama pari, ja talvisaikan laji talvehtii niemenkärjessä asemarakennuksen linturuokinnan avulla.

Vuodenaikaisesiintyminen Haliaksella

Sinitiainen on tyypillinen osittaismuuttaja, osa pesimäkannasta muuttaa ja huomattava osa talvehtii, ja lajin esiintyminen Haliaksella painottuu syksyyn. Parhaina päivinä lajia havaitaan tuhansittain. Syysliikehdintä alkaa syyskuun puolivälissä, huipentuu lokakuun alkupuoliskolla, ja aktiivista muuttoa havaitaan vielä marraskuun alussa. Haliaksen ja Falsterbon rengastusaineiston perusteella nuoret sinitiaiset muuttavat ennen vanhoja lintuja, ja naaraita muuttaa enemmän kuin koiraita. Ero johtuu koiraiden voimakkaammasta reviiriuskollisuudesta ja siitä, että vanhat linnut viivästyttävät syysmuuttoa pesinnän jälkeisen sulkasadon takia (Lehikoinen ym. 2015).

Sinitiainen on aamuvirkku, hyvinä muuttopäivinä verkoilla on kiirus jo auringonnoususta alkaen, ja eniten sinitiaisia rengastetaan usein pari-kolme tuntia auringonnousun jälkeen (Lehikoinen ym. 2011). Kevätmuutto ajoittuu maalis-huhtikuulle, mutta on syksyn määriin nähden paljon vaatimattomampaa. Keväällä nuorten lintujen osuus on pienempi kuin syksyllä (Lehikoinen ym. 2016).

Sinitiainen pesii hyvien olosuhteiden vallitessa kahdesti saman pesimäkauden aikana, ja Haliaksella kerätyn aineiston perusteella on todettu, että kesän ensimmäisen poikueen linnut muuttavat vanhempina ja ilmeisesti kokeneempina, kuin kakkospoikueen linnut, jotka lähtevät muutolle nuorempina kuoriutumispäivästä katsoen (Meller ym. 2013). Runsaasti rengastettuna lajina sinitiainen on hyvä mallilaji esimerkiksi siihen, miten ilmastotekijät vaikuttavat lintujen muuttoon yksilötasolla.