Töyhtötiainen – Lophophanes cristatus

Töyhtötiainen esiintyy läntisellä palearktisella alueella, levinneisyyden yltäessä Espanjasta ja Italiasta Keski-Eurooppaan, Länsi-Venäjään ja Fennoskandiaan. Suomessa töyhtötiaista tavataan eteläisessä Suomessa, ja laji on harvalukuinen Oulun ja Kuusamon pohjoispuolella. Tuoreimman Lintuatlaksen esittämä Suomen kannanarvio on 200 000 - 400 000 paria (BirdLife International 2018, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Töyhtötiaista havaitaan Haliaksella ympäri vuoden. Alueella talvehtii säännöllisesti muutamia yksilöitä, lisäksi töyhtötiainen kuuluu vakituiseen pesimälajistoon (Lehikoinen ym. 2008). Vaatimaton kevätmuutto havaitaan maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa. Syysmuutto käynnistyy elokuun lopulla, ja päämuutto havaitaan syyskuun jälkipuoliskolla. Lokakuulla töyhtötiainen on edelleen säännöllinen, mutta keskimäärin harvalukuisempi kuin syyskuussa. Asemalla on rengastettu yhteensä yli 400 töyhtötiaista, eikä eri ikäluokilla ole havaittu eroja syysmuuton ajoittumisessa. Vastaava tulos on havaittu myös kuusi- ja hömötiaisilla, mutta tali- ja sinitiaisella eri ikäluokilla erot ovat merkitseviä (Lehikoinen ym. 2015).

Töyhtötiainen ei vaella yhtä voimakkaasti kuin muut Haliaksella vuosittain esiintyvät tiaislajit. Laji ei juuri ylitä merialueita, ja liikkuu huomattavasti lyhyempiä matkoja kuin esimerkiksi kuusitiainen (Valkama ym. 2014). Muuttajamäärät ovat jopa hömötiaiseen verrattuna vaatimattomia, ja syksyn parhaimmat muuttopäivät kattavat vajaat parikymmentä yksilöä. Töyhtötiaisten voimakkaampi liikehdintä alkaa Haliaksella usein selvästi auringonnousun jälkeen, eikä laji ole niin aamuvirkku kuin tali- ja sinitiaiset. Töyhtötiaisten muutto jatkuu myös pidemmälle iltapäivään kuin tali- ja sinitiaisten. Töyhtötiainen muistuttaa muuttokäyttäytymiseltään, eli muuton vuorokausirytmiltä ja vaihtelevista määristä, enemmän hömötiaisen kaltaista vaelluslintua, kuin muita tiaisia (Lehikoinen ym. 2011).