Hömötiainen – Poecile montanus

Hömötiainen on levinneisyydeltään palearktinen laji. Euroopassa hömötiaista tavataan Ranskasta Mustanmeren länsiosiin ja aina pohjoisimpaan Fennoskandiaan. Levinneisyys jatkuu Itä-Euroopasta Keski-Aasiaan, Japaniin ja Venäjän itäosiin. Suomessa hömötiaista tavataan koko maassa aina pohjoisimpien kuntien tunturikoivikoita myöten. Pesimäkannan koon on arvioitu vaihtelevan 0,6 – 1,0 miljoonan parin välillä (BirdLife International 2018, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Hömötiaisia havaitaan Haliaksella lähes vuoden ympäri. Laji on Hankoniemellä harvalukuinen talvehtija, eikä kevätmuutollakaan maalis-huhtikuussa havaita kuin yksittäisiä muuttajia. Hömötiainen ei kuulu Haliaksen alueen vakituiseen pesimälajistoon, mutta loppukesästä on toisinaan havaittu yksittäisiä lintuja. Syysmuutto alkaa syyskuun alussa, huipentuen syyskuun lopussa ja lokakuun alussa, jolloin parhaina päivinä hömötiaisiakin on nähty satojen lintujen päivämuuttoja. Näkyvä muutto hiipuu lokakuun puolivälin jälkeen, mutta hyvien vaellusten jäljiltä aseman alueelle jää usein paikallisia lintuja marras-joulukuuksi.

Hömötiainen on muuton vuorokausirytmiltään selvästi myöhäisempi kuin tali-, sini- ja kuusitiainen. Siinä missä mainitut ovat enemmän aamuvirkkuja, hömötiaisten liikehdintä Haliaksella huipentuu usein keskipäivään (Lehikoinen ym. 2011). Laji muistuttaa muuttokäyttäytymiseltään enemmän töyhtötiaista, niin myöhäisemmän vuorokausirytmin, kuin myös eri ikäluokkien samanaikaisella muuton ajoittumisella. Sen sijaan tali- ja sinitiaisen eri ikäluokilla syysmuuton ajoittumisessa on merkitsevä ero (Lehikoinen ym. 2015).

Pitkäaikaismuutokset

Hömötiaisen havaintomäärät Haliaksella vähenivät merkittävästi seurantajakson aikana. 2000-luvun alkuun saakka havaintomäärissä ei havaittu selkeää suuntausta, vaikka vuosien väliset vaihtelut olivat huomattavia. Pahin romahdus on havaittu 2010-luvulta alkaen. Aineistossa näkyvä kannankehitys tukee pesimälinnuston linjalaskentojen tuloksia, joiden mukaan eteläisen Suomen kanta on taantunut yli 50 % parin edellisen vuosikymmenen aikana (Lehikoinen ym. 2023). Hömötiainen on vähentynyt myös ruokintapaikkaseurannan mukaan (Väisänen 2018) ja laji on nykyään luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi (Hyvärinen ym. 2019).

BirdLife International (2019) Species factsheet: Poecile montanus. (http://datazone.birdlife.org/species/factsheet/willow-tit-poecile-montanus) Viitattu 8.8.2018

Lehikoinen,. A. & Väisänen, R.A. 2023: Pesivien maalintujen kannanmuutokset Suomessa 1975-2022. - Linnut-vuosikirja 2022: 14-19

Lehikoinen, A., Laitasalo, J., Lehikoinen, P., Lindholm, A., Piha, M., Santaharju, J., Seimola, T., Tirri, I.-S., Vattulainen, M. & Välimäki, K. 2015: Muuton ajoittuminen eri ikäluokilla ja sukupuolilla Hangon lintuaseman rengastusten perusteella. Osa 3: Syksyiset varpuslinnut hippiäisestä sirkkuihin. — Tringa 42: 119–140

Lehikoinen, P., Vähätalo, A., Lehikoinen, A., Ekroos, J., Jaatinen, K., Velmala, W. & Välimäki, K. 2011: Lintujen vuorokausiaktiivisuus rengastusten perusteella Hangon lintuasemalla. — Tringa 38: 202–244.

Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. ISBN 978-952-10-6918-5.

Valkama, J., Saurola, P., Lehikoinen, A., Lehikoinen, E., Piha, M., Sola, P. & Velmala, W. 2014: Suomen rengastusatlas. Osa II. — Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö, Helsinki.

Väisänen, R. A., Lehikoinen, A. & Sirkiä, P. 2018: Suomen pesivän maalinnuston kannanvaihtelut 1975-2017. — Linnut-vuosikirja 2017:16-31.