Pyrstötiainen – Aegithalos caudatus

Pyrstötiaista tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa ja Lähi-itää, levinneisyyden jatkuessa Keski- ja Itä-Aasiaan. Suomessa pyrstötiaisen levinneisyys keskittyy eteläiseen Suomeen, ja laji on Oulun pohjoispuolella harvinainen. Pyrstötiainen suosii lehtimetsiä, erityisesti pensaikkoisia metsiä, joskus jopa taimikoita. Pesimäkannan kooksi arvioidaan 20 000 – 50 000 paria (BirdLife International 2019, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Pyrstötiaista tavataan Haliaksella lähinnä läpimuuttajana. Esiintyminen painottuu vahvasti syksyyn, maaliskuulle osuva kevätmuutto on hyvin vaatimaton, samoin kesä- ja talvikuukausilta on vähän havaintoja. Syysliikehdintä alkaa syyskuun puolivälissä, ja määrät kasvavat nopeasti lokakuuta kohti. Usein syksyn huippumuutot havaitaan lokakuun puolivälissä, mutta joinain vuosina syksyn vahvimmat vaellukset voivat ajoittua aivan lokakuun loppuun tai marraskuun alkuun. Parhaimpina päivinä asemalta voi havaita useiden tuhansien pyrstötiaisten muuttoja.

Vuorokausiaktiivisuudeltaan pyrstötiainen muuttaa läpi koko valoisan ajan. Rengastustietojen perusteella muutto on aktiivisinta puolenpäivän aikaan, ja siten lajin muuttokäyttäytyminen muistuttaa enemmän muita vaeltavia tiaisia, kuten hömö- ja töyhtötiaista, kuin säännöllisemmin ja aamupainotteisemmin liikkuvia sini- ja talitiaista (Lehikoinen ym. 2011). Pyrstötiaisten muuttoaktiivisuus voi jatkua aina iltahämärään asti, ja usein Haliaksen alueelle saattaa jäädä useiden satojen lintujen kerääntymiä yöpymään. Pyrstötiainen on yksi Haliaksen tunnusmaisimmista lajeista, ja oikeutetusti Haliaksen ystävät -tukiverkoston tunnuslaji.

Vuoteen 2018 mennessä Haliaksella on rengastettu yli 49 000 pyrstötiaista. Sekä nuoret että vanhat pyrstötiaiset sulkivat täydellisen sulkasadon ennen syysmuutolle lähtöä, joten iän ja sukupuolen määrittäminen ei onnistu höyhenpuvun tuntomerkeistä (Svensson 1997). Rengastustietojen perusteella näyttää siltä, että pyrstötiaiset usein muuttavat perhekunnissa, tai vähintäänkin samat yksilöt liikkuvat tiiviisti samoissa parvissa läpi syksyn. Lisäksi huomattava osa pyrstötiaisista liikkuu pitkiäkin matkoja merialueiden yli Ruotsiin ja Baltiaan (Valkama ym. 2014).