Pikkusieppo – Ficedula parva
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- ;
- ;
- BirdLife Suomi ry., Suomessa tavatut lintulajit, http://www.birdlife.fi/havainnot/rk/suomessa_tavatut_lintulajit.shtml, 8.3.2015
LINKKI
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Pikkusiepon levinneisyys painottuu itäiseen Eurooppaan, kattaen alueita Kreikan keskiosista Saksan itäosiin, Fennoskandian eteläosiin, Ural-vuorien länsipuolelta ja osia Lähi-idästä. Laji muuttaa talvehtimaan Intian niemimaalle. Suomessa pikkusieppoa tavataan runsaimmillaan maan itä- ja eteläosissa, mutta levinneisyysalue yltää harvana Oulun ja Kainuun seudulle asti. Pikkusieppo suosii pesimäpaikkoinaan varttunutta ja kosteapohjaista kuusi- tai kuusivaltaista sekametsää, joskus myös vanhoja lehtimetsiä. Pesimälajina pikkusieppo on Suomessa harvalukuinen, kannan kooksi on arvioitu 2 000 – 6 000 paria (BirdLife International 2019, Valkama ym. 2011).
Esiintyminen Haliaksella
Haliaksella pikkusieppoa tavataan harvalukuisena, mutta säännöllisenä läpimuuttajana. Keväällä laji on harvalukuisempi kuin syksyllä, ensimmäiset muuttajat havaitaan toukokuun alkupuoliskolla, ja kevään päämuutto ajoittuu toukokuun puoliväliin ja kesäkuun alkuun. Vanhat koiraat saapuvat keskimäärin peräti 17 päivää aikaisemmin kuin nuoret koiraat ja naaraat (Lehikoinen ym. 2016). Vuorokausirytmiltään pikkusieppo on tyypillinen yömuuttaja, jota rengastetaan keväällä lähinnä aamuhämärissä. Syksyllä lajia rengastetaan runsaasti vielä 3-4 tuntia auringonnousun jälkeen (Lehikoinen ym. 2011). Pikkusieppo ei pesi Haliaksen alueella, harvat kesäaikaiset havainnot koskenevat pesimättömiä lintuja.
Syysmuutto alkaa elokuun alussa ja huipentuu syyskuun alkuun ja puoliväliin, jolloin aseman alueella voi havaita useita yksilöitä, parhaina päivinä toistakymmentä yksilöä. Syysmuuton viimeisiä yksilöitä voi havaita vielä lokakuun puolivälissä. Haliaksella rengastettujen lintujen perusteella nuoret ja vanhat linnut muuttavat samoihin aikoihin (Lehikoinen ym. 2015), joskin vanhat linnut sulkivat pesintöjen jälkeen täydellisen sulkasadon (Svensson 1997). Nuoret pikkusiepot harhailevat ilmeisen paljon, sillä Suomessa rengastetuista linnuista on löytöjä läntisestä Euroopasta, talvehtimisalueiden kannalta “väärästä” muuttosuunnasta (Valkama ym. 2014). Ilmeisesti osa Haliaksella tavattavista syksyisistä nuorista saapuu idän suunnalta.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja