Kirjosieppo – Ficedula hypoleuca

Kirjosiepon levinneisyysalue kattaa suurimman osan Euroopasta, painottuen pohjois- ja itäosiin, sekä osia Keski-Aasiasta. Suomessa kirjosieppo esiintyy koko maassa, asuttaen erilaisia lehti- ja sekametsiä, jopa tunturikoivikkoa, sekä kulttuuriympäristöjä, kunhan sopiva pesäkolo löytyy. Kirjosieppo on Suomen yleisimpiä pönttöpesijöitä, jonka kannanarvio vaihtelee 250 000 ja 750 000 parin välillä. Laji talvehtii Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa melko kapealla, Gambiasta Kongoon ulottuvalla vyöhykkeellä (Birdlife International 2019, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella kirjosieppo on säännöllinen pesimälaji ja läpimuuttaja. Kevään ensimmäiset kirjosiepot saapuvat Haliakselle huhtikuun lopussa, ja päämuutto havaitaan toukokuun puolivälissä. Rengastusaineiston perusteella koiraat muuttavat keväällä keskimäärin neljä päivää ennen naaraita (Lehikoinen ym. 2016). Kirjosieppo on muiden sieppojen tapaan yömuuttaja, jonka rengastusten vuorokausirytmi painottuu aamun ensi tunteihin. Keväällä kirjosieppoja rengastetaan runsaasti vielä jopa kuusi tuntia auringonnousun jälkeen, jolloin linnut liikkuvat aktiivisemmin päiväsaikaan kevätmuuton aikana (Lehikoinen ym. 2011).

Kesäkuun lopun ja heinäkuun alun harvat havainnot koskevat aseman alueella pesiviä yksittäisiä pareja. Syysmuutto käynnistyy jo heinäkuun lopussa, ja yksilömäärät kasvavat suhteellisen nopeasti elokuun puoliväliin ajoittuvaa päämuuttoa kohti. Syysmuutto on nopeasti ohi, viimeisiä yksilöitä nähdään syyskuun alkupuoliskolla, ja kuun loppuun mennessä kirjosiepot ovat jo poistuneet Suomesta. Nuoret ja vanhat kirjosiepot muuttavat syksyllä samaan aikaan (Lehikoinen ym. 2015), koska vanhat linnut sulkivat täydellisen sulkasadon ennen syysmuuttoa (Svensson 1997).

Pitkäaikaismuutokset

Kirjosieppojen havaintomäärät ovat vaihdelleet voimakkaasti seurantajakson aikana, 2020-luvulla havainnot vaikuttavat vähentyneen. Pesimälinnustolaskentojen tulosten mukaan Suomen kirjosieppojen pesimäkanta runsastui noin neljänneksen 50 vuoden aikana, mutta voimakkaat pesimäkannanvaihtelut ovat lajille ominaisia (Lehikoinen ym. 2023). Koko Euroopan mittakaavalla kirjosieppojen pesimäkannat ovat vähentyneet noin kolmanneksen pitkällä aikavälillä (PECBMS 2024). Voimakkaat vuosivaihtelut johtuvat todennäköisesti pesimämenestyksen vaihtelusta, mutta talvehtimisalueiden muutokset voivat myös vaikuttaa esiintymiseen (BirdLife International 2019, Valkama ym. 2011).

Kirjosiepon kevätmuutto aikaistui keskimäärin kolmella vuorokaudella seurantajakson aikana. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskimääräisellä eurooppalaisella muuttolinnulla kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin viikolla. Muuton ajoittumisen muutokset johtavat siihen, että lintujen alueellinen ja ajallinen esiintyminen muuttuu. Kevätmuuton ajoittumisen muutoksilla voi olla vaikutusta pariutumiseen ja poikastuottoon (Lehikoinen ym. 2019). Voimakkaimmat muutokset on havaittu osittais- ja lähimuuttajilla, mutta myös harmaasiepon kaltaiset pitkänmatkan muuttajat ovat aikaistaneet muuttoaan (Jonzén ym. 2006).

BirdLife International (2019) Species factsheet: Ficedula hypoleuca. (http://datazone.birdlife.org/species/factsheet/european-pied-flycatcher-ficedula-hypoleuca) Viitattu 1.12.2019

Jonzén, N., Lindén, A., Ergon, T., Knudsen, E., Vik, J. O., Rubolini, D., Piacentini, D., Brinch, C., Spina, F., Karlsson, L., Stervander, M., Andersson, A., Waldenström, J., Lehikoinen, A., Edvardsen, E., Solvang, R. & Stenseth, N. C. 2006: Rapid advance of spring arrival dates in long-distance migratory birds. — Science 312: 1959–1961 .

Lehikoinen,. A. & Väisänen, R.A. 2023: Pesivien maalintujen kannanmuutokset Suomessa 1975-2022. - Linnut-vuosikirja 2022: 14-19

Lehikoinen, A., Lindén, A., Karlsson, M., Andersson, A. Crewe, T. L., Dunn, E. H., Gregory, G., Karlsson, L., Kristiansen, V., Mackenzie, S., Newman, S., Røer, J. E., Sharpe, C., Sokolov, L. V., Steinholtz, Å., Stervander, M., Priestley, L. T., Tirri, I.-S., Tjørnløv, R. S. 2019: Phenology of the avian spring migratory passage in Europe and North America: asymmetric advancement in time and increase in duration. — Ecological Indicators 101: 985–991.

Lehikoinen, A., Aintila, A., Andrejeff, S., Lehikoinen, S., Seimola, T., Tirri, I.-S., Vattulainen, M., Vähätalo, A. & Välimäki, K. 2016: Muuton ajoittuminen eri ikäluokilla ja sukupuolilla Hangon lintuaseman rengastusten perusteella. Osa 5: Kevät kultarinnasta sirkkuihin. — Tringa 43: 121–138.

Lehikoinen, A., Laitasalo, J., Lehikoinen, P., Lindholm, A., Piha, M., Santaharju, J., Seimola, T., Tirri, I.-S., Vattulainen, M. & Välimäki, K. 2015: Muuton ajoittuminen eri ikäluokilla ja sukupuolilla Hangon lintuaseman rengastusten perusteella. Osa 3: Syksyiset varpuslinnut hippiäisestä sirkkuihin. — Tringa 42: 119–140.

Lehikoinen, P., Vähätalo, A., Lehikoinen, A., Ekroos, J., Jaatinen, K., Velmala, W. & Välimäki, K. 2011: Lintujen vuorokausiaktiivisuus rengastusten perusteella Hangon lintuasemalla. — Tringa 38: 202–244

PECBMS (PanEuropean Common Bird Monitoring Scheme) 2024: Trends and indicators – species trends. (https://pecbms.info/trends-and-indicators/species-trends/) Viitattu 19.4.2024

Svensson, L. 1997: Euroopan varpuslinnut – sukupuolen ja iän määritys. 4. painos

Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. ISBN 978-952-10-6918-5.