Rusorintakerttu pesii Välimeren alueella, levinneisyysalueen yltäessä Luoteis-Afrikasta ja Iberian niemimaalta Italiaan, Kreikkaan ja Turkkiin. Macchia-pensaikot ovat lajin mieluisinta pesimäympäristöä. Rusorintakertut talvehtivat pääsääntöisesti Saharan eteläpuoleisella savannivyöhykkeellä (BirdLife International 2019). Ainakin Italian, Ranskan ja Espanjan pesimäkannat ovat runsastuneet (PECBMS 2024). Suomessa rusorintakerttu on valtakunnallinen harvinaisuus, maastamme on 49 havaintoa vuoden 2022 loppuun mennessä: suurin osa havainnoista on touko-kesäkuulta, mutta viisi yksilöä on havaittu huhtikuussa ja yksi syyskuussa (BirdLife Suomi 2024).

Haliakselta on vuoden 2022 loppuun mennessä kaksi havaintoa. Ensimmäinen yksilö rengastettiin 29.5.2007., nuori naaras oli määritettävissä läntisen alalajiryhmän (S. c. inornata/subalpina) edustajaksi, ja oli ensimmäinen Suomessa tähän alalajiryhmään määritetty lintu (Lindholm ym. 2008). Haliaksen toinen yksilö löytyi 5.5.2015 Uddskatanin länsi- ja eteläkärjen välimaastosta. Nuori koiras määritettiin valokuvista kuuluvan itäiseen alalajiryhmään (S. c. cantillans/albistriata) ja sama yksilö viihtyi aseman alueella 7.5.2015 asti (Väisänen ym. 2015).

Idänrusokerttu – Curruca cantillans

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet