Lehtokertun levinneisyysalue kattaa suurimman osan Euroopasta, sekä osia Lähi-idästä ja Keski-Aasiasta. Lehtokertut talvehtivat laajalla alueella Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa (BirdLife International 2019). Suomessa yhtenäinen levinneisyysalue ulottuu Lapin eteläosiin, satunnaisesti lajia tavataan pohjoisempanakin. Lehtokerttu suosii pesimäympäristönään valoisia lehtimetsiä ja lehtipuuvaltaisia sekametsiä, puutarhoja, lehtipuutaimikoita tai pellonreunametsiä, joissa on runsaasti aluskasvillisuutta. Lehtokertun saattaa joskus löytää myös rehevästä tunturikoivikosta (Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Lehtokerttu on myöhäinen kevätmuuttaja ja tyypillinen yömuuttaja (esim. Lehikoinen 2011), jonka muuton kulkua seurataan paikallisten lintujen määriä seuraamalla ja rengastamalla. Kevään ensimmäiset lehtokertut saapuvat Haliakselle yleensä toukokuun puolivälissä, aikaisimmat kuun alkupuoliskolla. Päämuutto ajoittuu toukokuun lopulle ja kesäkuun alkuun, ja lehtokerttu on lähes jokavuotinen pesijä aseman alueella. Syysmuutto alkaa elokuun alussa, huipentuu elokuun puolivälin jälkeen, ja syyskuun alkuun mennessä suurin osa lehtokertuista on jo poistunut Suomesta. Viimeisiä yksilöitä voi nähdä vielä lokakuussa.

Syksyllä vanhat linnut muuttavat keskimäärin neljä vuorokautta ennen nuoria, sillä pesintöjen päätyttyä vanhat linnut sulkivat siipisulkansa vasta talvehtimisalueilla (Lehikoinen ym. 2015). Suomessa rengastetut lehtokertut suuntaavat pääsääntöisesti lounaaseen, ylittävät Välimeren Italian kautta, ja ilmeisesti Pohjoismaissa pesivien lintujen tärkeimmät talvehtimisalueet sijaitsevat keskisessä Afrikassa (Fransson ym. 2008, Valkama ym. 2014).

Haliaksella kerättyä aineistoa on käytetty useissa eri pitkänmatkan muuttajien muuttokäyttäytymistä selvittävässä tutkimuksessa. Lehtokerttu on yksi esimerkkilaji siitä, kuinka pitkänmatkan muuttajat säätelevät muuttonopeuttaan lämpötilavaihtelujen mukaan. Ensimmäisten lehtokerttujen saapumisajankohtaan vaikuttavat lämpötilat Välimeren eteläisellä ja itäisellä rannikkoseudulla huhtikuussa, ja päämuuton ajoittumiseen Välimeren sekä Itä- ja Koillis-Euroopan lämpötilat toukokuussa (Halkka ym. 2011). Lehtokerttu on myöhäinen saapuja, jonka kevätmuutto etenee kohti pesimäalueita suhteellisesti nopeammalla tahdilla kuin aikaisemmin saapuvilla pitkänmatkan muuttajilla. Vastaavasti hieman myöhäisempänä syysmuuttajana muutto etenee hitaammin, kuin aikaisemmin muutolle lähtevillä pitkänmatkan muuttajilla (Yohannes ym. 2009).

Lehtokerttu – Sylvia borin