Mustapääkerttu Sylvia atricapilla

Suomalainen taksoni
Kyllä
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Ensisijainen elinympäristö
  • Ml – lehdot (myös kuusivaltaiset)
Toissijainen
  • Mkt – tuoreet ja lehtomaiset kankaat
  • Ih – hakamaat, lehdesniityt ja metsälaitumet
  • Ip – puistot, pihamaat ja puutarhat
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • BirdLife-kategoria A (ilm. luonnonvaraisena tavattu ainakin kerran v. 1949 jälkeen)
  • Säännöllinen pesijä
Julkaisu esiintymisestä

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

  • Esiintyy havaintodatan perusteella – ei asiantuntijan arvioima

Alkuperä ja yleislevinneisyys

 

Mustapääkerttu pesii laajalla alueella Välimeren alueelta eteläiseen Fennoskandiaan ja Lähi-idästä Ural-vuoriston juurille. Mustapääkertut talvehtivat läntisessä Euroopassa, Välimeren alueella sekä Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Suomessa yhtenäinen pesimäalue yltää maan itäosissa Pohjois-Karjalaan ja länsiosissa Oulun seudulle. Mustapääkerttu suosii pesimäympäristönään runsaan aluskasvillisuuden lehtoja ja sekametsiä, erityisesti reheviä puronnotkoja, mutta pesii myös puistoissa ja vesakkoisissa harvennetuissa metsissä. Pesimäkannan kooksi arvioidaan 85 000 paria (BirdLife International 2019, Valkama ym. 2011).

 

Esiintyminen Haliaksella

Mustapääkerttu on yömuuttaja, jonka muuton kulkua seurataan paikallisten, aseman alueella levähtävien lintujen määriä seuraamalla ja rengastamalla. Ensimmäiset mustapääkertut saapuvat Haliakselle huhtikuun puolivälin jälkeen – laji on hernekertun kanssa ensimmäisiä Suomeen saapuvia kerttuja. Määrät kasvavat tasaisesti kohti toukokuun loppuun ajoittuvaa päämuuttoa, jonka jälkeen määrät laskevat kohti heinäkuun loppua. Koiraat saapuvat keskimäärin seitsemän vuorokautta ennen naaraita (Lehikoinen ym. 2016). Mustapääkerttu on satunnainen pesimälaji Haliaksen alueella.

Syysmuutto voimistuu elokuun puolivälin jälkeen, ja määrät kasvavat nopeasti syyskuun alkupuoliskolle ajoittuvaa päämuuttoa kohti. Nuoret naaraat käynnistävät muuttonsa hieman ennen nuoria koiraita (Lehikoinen ym. 2015). Suurin osa rengastetuista mustapääkertuista rengastettiin aamun ja aamupäivän aikana, ja vuorokausirytmi vastaa tyypillistä yömuuttajaa (Lehikoinen ym. 2011). Syysmuuttokausi on pitkä, ja viimeisiä yksilöitä havaitaan vielä marras-joulukuulla. Suomessa rengastetut mustapääkertut suuntaavat talvehtimisalueilleen Välimeren itäosien kautta (Valkama ym. 2014). Mustapääkerttu on Suomessa säännöllinen, mutta hyvin harvalukuinen, talvehtija (Suomen Lajitietokeskus 2019).

Haliaksella kerättyä aineistoa on käytetty useissa eri pitkän matkan muuttajien muuttokäyttäytymistä selvittävässä tutkimuksessa. Esimerkiksi ensimmäisten kevätmuuttajien saapumisajankohtaan vaikuttavat lämpötilat Länsi-Euroopassa ja Luoteis-Afrikassa. Mustapääkertut saapuvat aikaisemmin silloin, kun huhtikuussa Algeriassa, Tunisiassa ja Italiassa on lämmintä, ja myöhemmin silloin, kun Brittien saarilla ja Iberian niemimaalla on viileää. Päämuuton ajoittumiseen puolestaan vaikuttavat Suomen kaakkoispuolen lämpötilat toukokuussa. Mustapääkerttu on yksi esimerkkilaji siitä, kuinka pitkänmatkan muuttajat säätelevät muuttonopeuttaan lämpötilavaihtelujen mukaan (Halkka ym. 2011).

 

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Aki Aintila

 

CC BY 4.0

Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja