Mustapääkerttu – Sylvia atricapilla

Mustapääkerttu pesii laajalla alueella Välimeren alueelta eteläiseen Fennoskandiaan ja Lähi-idästä Ural-vuoriston juurille. Mustapääkertut talvehtivat läntisessä Euroopassa, Välimeren alueella sekä Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Suomessa yhtenäinen pesimäalue yltää maan itäosissa Pohjois-Karjalaan ja länsiosissa Oulun seudulle. Mustapääkerttu suosii pesimäympäristönään runsaan aluskasvillisuuden lehtoja ja sekametsiä, erityisesti reheviä puronnotkoja, mutta pesii myös puistoissa ja vesakkoisissa harvennetuissa metsissä. Pesimäkannan kooksi arvioidaan 85 000 paria (BirdLife International 2019, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Mustapääkerttu on yömuuttaja, jonka muuton kulkua seurataan paikallisten, aseman alueella levähtävien lintujen määriä seuraamalla ja rengastamalla. Ensimmäiset mustapääkertut saapuvat Haliakselle huhtikuun puolivälin jälkeen – laji on hernekertun kanssa ensimmäisiä Suomeen saapuvia kerttuja. Määrät kasvavat tasaisesti kohti toukokuun loppuun ajoittuvaa päämuuttoa, jonka jälkeen määrät laskevat kohti heinäkuun loppua. Koiraat saapuvat keskimäärin seitsemän vuorokautta ennen naaraita (Lehikoinen ym. 2016). Mustapääkerttu on satunnainen pesimälaji Haliaksen alueella.

Syysmuutto voimistuu elokuun puolivälin jälkeen, ja määrät kasvavat nopeasti syyskuun alkupuoliskolle ajoittuvaa päämuuttoa kohti. Nuoret naaraat käynnistävät muuttonsa hieman ennen nuoria koiraita (Lehikoinen ym. 2015). Suurin osa rengastetuista mustapääkertuista rengastettiin aamun ja aamupäivän aikana, ja vuorokausirytmi vastaa tyypillistä yömuuttajaa (Lehikoinen ym. 2011). Syysmuuttokausi on pitkä, ja viimeisiä yksilöitä havaitaan vielä marras-joulukuulla. Suomessa rengastetut mustapääkertut suuntaavat talvehtimisalueilleen Välimeren itäosien kautta (Valkama ym. 2014). Mustapääkerttu on Suomessa säännöllinen, mutta hyvin harvalukuinen, talvehtija (Suomen Lajitietokeskus 2019).

Haliaksella kerättyä aineistoa on käytetty useissa eri pitkän matkan muuttajien muuttokäyttäytymistä selvittävässä tutkimuksessa. Esimerkiksi ensimmäisten kevätmuuttajien saapumisajankohtaan vaikuttavat lämpötilat Länsi-Euroopassa ja Luoteis-Afrikassa. Mustapääkertut saapuvat aikaisemmin silloin, kun huhtikuussa Algeriassa, Tunisiassa ja Italiassa on lämmintä, ja myöhemmin silloin, kun Brittien saarilla ja Iberian niemimaalla on viileää. Päämuuton ajoittumiseen puolestaan vaikuttavat Suomen kaakkoispuolen lämpötilat toukokuussa. Mustapääkerttu on yksi esimerkkilaji siitä, kuinka pitkänmatkan muuttajat säätelevät muuttonopeuttaan lämpötilavaihtelujen mukaan (Halkka ym. 2011).

Pitkäaikaismuutokset

Mustapääkertun havaintomäärät Haliaksella runsastuivat seurantajakson aikana lievästi. Pesimälinnustolaskentojen tulosten mukaan Suomen pesimäkanta on runsastunut jopa kolminkertaiseksi 1980-luvulta 2010-luvulle (Lehikoinen ym. 2023). Mustapääkertun pesimäkannat ovat runsastuneet samaa tahtia muuallakin Euroopassa (PECBMS 2024).

Mustapääkertun kevätmuutto aikaistui keskimäärin neljällätoista vuorokaudella seurantajakson aikana. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskimääräisellä eurooppalaisella muuttolinnulla kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin viikolla (Lehikoinen ym. 2019), lähimuuttajien lisäksi monet Saharan eteläpuolella talvehtivat pitkänmatkan muuttajat ovat onnistuneet aikaistamaan kevätmuuttoaan, osa jopa nopeammin kuin lähimuuttajat keskimäärin (Jonzén 2006). Lintujen kevätmuuton aikaistuminen on merkittävä muutos lintujen vuodenaikaisesiintymisessä ja osoittaa, kuinka nopeasti linnut voivat reagoida ympäristönmuutoksiin.

BirdLife International (2019) Species factsheet: Sylvia atricapilla. (http://datazone.birdlife.org/species/factsheet/eurasian-blackcap-sylvia-atricapilla) Viitattu 13.3.2019

Halkka, A., Lehikoinen, A. & Velmala, W. 2011: Do long-distance migrants use temperature variation along the migration route in Europe to adjust the timing of their spring arrival. — Boreal Environment Research 16 (Suppl. B): 35–48.

Lehikoinen,. A. & Väisänen, R.A. 2023: Pesivien maalintujen kannanmuutokset Suomessa 1975-2022. - Linnut-vuosikirja 2022: 14-19

Lehikoinen, A., Aintila, A., Andrejeff, S., Lehikoinen, S., Seimola, T., Tirri, I.-S., Vattulainen, M., Vähätalo, A. & Välimäki, K. 2016: Muuton ajoittuminen eri ikäluokilla ja sukupuolilla Hangon lintuaseman rengastusten perusteella. Osa 5: Kevät kultarinnasta sirkkuihin. — Tringa 43: 121–138.

Lehikoinen, A., Laitasalo, J., Lehikoinen, P., Lindholm, A., Piha, M., Santaharju, J., Seimola, T., Tirri, I.-S., Vattulainen, M. & Välimäki, K. 2015: Muuton ajoittuminen eri ikäluokilla ja sukupuolilla Hangon lintuaseman rengastusten perusteella. Osa 3: Syksyiset varpuslinnut hippiäisestä sirkkuihin. — Tringa 42: 119–140.

Lehikoinen, P., Vähätalo, A., Lehikoinen, A., Ekroos, J., Jaatinen, K., Velmala, W. & Välimäki, K. 2011: Lintujen vuorokausiaktiivisuus rengastusten perusteella Hangon lintuasemalla. — Tringa 38: 202–244.

PECBMS (PanEuropean Common Bird Monitoring Scheme) 2024: Trends and indicators – species trends. (https://pecbms.info/trends-and-indicators/species-trends/) Viitattu 15.4.2024

Suomen lajitietokeskus 2019: Talvilintulaskennat. Viitattu 13.3.2019

Valkama, J., Saurola, P., Lehikoinen, A., Lehikoinen, E., Piha, M., Sola, P. & Velmala, W. 2014: Suomen rengastusatlas. Osa II. — Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö, Helsinki.

Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. ISBN 978-952-10-6918-5.