Sirittäjä – Phylloscopus sibilatrix

Sirittäjän levinneisyysalue kattaa suurimman osan Euroopasta, sekä osia Keski-Aasiasta ja Lähi-idästä. Sirittäjät talvehtivat laajalla vyöhykkeellä Saharan eteläpuolella Keski-Afrikassa. Suomessa sirittäjää esiintyy maan etelä- ja keskiosissa, yhtenäinen levinneisyysalue yltää hieman Oulun pohjoispuolelle. Yksittäisiä laulajia esiintyy joskus pohjoisimman Suomen tunturikoivuvyöhykkeellä. Sirittäjä suosii lehtimetsiä ja lehtipuuvaltaisia sekametsiä, maan pesimäkanta on arvioitu olevan noin 100 000 – 200 000 paria (BirdLife International 2019, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella sirittäjää tavataan säännöllisenä läpimuuttajana ja harvalukuisena pesimälajina. Sirittäjä on pajulintua myöhäisempi saapuja, ja kevään ensimmäiset havaitaan usein huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa. Päämuutto osuu toukokuun puoliväliin, ja usein touko-kesäkuun vaihteessa havaitaan vielä toinen muuttoaalto. Sirittäjiä rengastetaan pääosin aamuisin, muiden uunilintujen tapaan aamuaktiivisuus on tyypillistä yömuuttajille (Lehikoinen ym. 2011).

Sirittäjien syysmuutto käynnistyy heinäkuun lopulla, rengastustietojen perusteella vanhojen lintujen syysmuuton mediaanipäivä on 3.8. Nuoret linnut muuttavat keskimäärin kaksi viikkoa myöhemmin (Lehikoinen ym. 2015). Vanhojen lintujen aikaisempaa muuttoa selittää sulkimisen ajoittuminen, täydellinen sulkasato tapahtuu vanhoilla linnuilla vasta talvehtimisalueilla (Svensson 1997). Syyskuun puolivälissä sirittäjä on jo harvalukuinen, ja muuttaa huomattavasti aikaisemmin kuin lähisukulaisensa pajulintu. Suomessa rengastetuista sirittäjistä ei ole löytöjä talvehtimisalueilla. Isotooppianalyysien perusteella Skandinavian sirittäjät talvehtivat Kongon altaan alueella (Hobson ym. 2014) ja ruotsalaisten lintujen löydöt viittaavat muuttoon Italian kautta (Valkama ym. 2014).