Kultarinta – Hippolais icterina

Kultarinnan pesimäalueet kattavat Keski-, Itä- ja Pohjois-Eurooppaa, levinneisyyden jatkuessa Aasian puoleiselle Venäjälle. Laji talvehtii eteläisessä Afrikassa. Kultarinta suosii pesimäympäristönään valoisia lehtimetsiä ja lehtipuuvaltaisia metsiä, rantalehtoja ja puistoja. Suomessa pesimäalueet keskittyvät maan eteläosiin, yhtenäinen levinneisyysalue yltää Porin-Joensuun tasalle, mutta lajia tavataan myös Oulun ja Tornion seudulla. Suomen pesimäkanta kattaa noin 10 000 – 20 000 paria (BirdLife International 2019, Valkama ym. 2011). Rengaslöytöjen perusteella kultarintojen muutto kulkee Italian seuduilta Välimeren yli talvehtimisalueille (Valkama ym. 2014).

Esiintyminen Haliaksella

Kultarinta on Haliaksella ja muuallakin Suomessa kesäkuukausien laji. Se on yömuuttaja, jonka muuton kulkua seurataan paikallisten ja rengastettujen lintujen määrien perusteella. Ensimmäiset kultarinnat saapuvat Haliakselle toukokuun puolivälissä, ja kevään päämuutto ajoittuu toukokuun loppuun ja kesäkuun alkuun. Kevätkauden rengastusten mediaanipäivä on 30.5., joka kuvaa hyvin kevätmuuton ajoittumista (Lehikoinen ym. 2016). Kultarinta on Haliaksella säännöllinen pesimälaji muutamien parien voimin.

Kultarinnan syysmuutto alkaa jo heinäkuun puolivälin jälkeen. Paikallisten lintujen määrät ovat korkeimmillaan heinäkuun lopulla ja vanhat linnut muuttavat jopa kaksi viikkoa aikaisemmin kuin nuoret (Lehikoinen ym. 2015). Elokuun alun jälkeen kultarintojen määrät vähenevät, elokuun lopussa laji on jo hyvin harvinainen, ja viimeisiä yksilöitä on havaittu syyskuun alussa. Suurin osa kultarinnoista rengastetaan aamuhämärän aikana, jolloin linnut pysähtyvät yömuutolta aseman alueelle (Lehikoinen ym. 2011).