Pikkukultarinta on itäinen laji, jonka pääsääntöinen levinneisyysalue ulottuu Venäjän länsiosista Keski-Aasiaan, Kazakstaniin ja Mongolian itäosiin. Se on pitkänmatkan muuttaja, joka talvehtii Intian niemimaalla. Pesimäympäristöä ovat niin puoliaavikot ja paahteiset pensasmaat, sekä maatalousympäristöjen niityt (BirdLife International 2021). Suomessa pikkukultarintaa tavataan levinneisyytensä länsireunalla, se saapui pesimälinnustoomme 1980-luvulla ja pesimäkanta on vakiintunut muutamien kymmenien parien suuruiseksi. Suomessa esiintyminen keskittyy Pohjois- ja Etelä-Karjalan itäisimpiin kuntiin, tyypillistä pesimäympäristöä ovat viljelysmaiden pensaikot ja pakettipellot (Valkama ym. 2011).

Haliaksella pikkukultarinta on harvinainen laji, joka on havaittu seitsemän kertaa vuoden 2022 loppuun mennessä. Havainnot ajoittuvat toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin. Pikkukultarinta on ilmeisen myöhäinen saapuja, joka on Suomessa pesimäalueiden ulkopuolella alueellinen harvinaisuus. Ne saapuvat Suomeen keskimäärin toukokuun lopun ja kesäkuun alun aikana, syysmuutto tapahtuu huomaamattomasti jo heinäkuun lopun ja elokuun aikana (mm. Rissanen 2020).

Pikkukultarinta – Iduna caligata

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet